Linja-autojen lumo ei hellitä

Pikkupoikana Vesa Hällforsin lempipuuhaa oli istua linja-autossa. Vanhemmat luulivat Vesan olevan uintitreeneissä, vaikka todellisuudessa poika ajeli ympäri Turkua tuttujen linja-autokuskien kyydissä. Kun muisti kastella uimahousut ennen kotiinpaluuta, ei kiinni jäämisestäkään ollut vaaraa.

Linja-autot kiehtovat Hällforsia yhä. Enää hän ei odottele Turun kauppatorilla ilmaisia kyytejä eikä ehdi paljon matkustella linja-autoissa maksuakaan vastaan: kiireinen juristi pyörittää omaa koulutusyritystään Directio Oy:tä ja kiertää ympäri Suomea pääasiassa omalla autollaan. Mutta aina, kun aika sallii, Hällfors käy katsomassa linja-autoasemilla, millaisia autoja paikkakunnilla liikennöi.

– Esimerkiksi Kemissä on vielä liikenteessä 1970-luvulla rakennettuja linja-autoja, hän tietää.

Hällfors kuuluu Suomen Linja-autohistorialliseen seuraan. Seurassa on yli 1000 jäsentä ja se omistaa kolmisenkymmentä museolinja-autoa. Jäsenten joukossa on todella intohimoisia harrastajia, joille linja-autot ovat henki ja elämä.

– Minä olen ihan tiernapoika siinä joukossa. Seurassa on ihmisiä, jotka osaavat vaikkapa vanhoja aikatauluja valtavat määrät ulkoa tai ovat perehtyneet erilaisiin moottoreihin. Eräs jäsenistämme on äänittänyt noin 1700 erilaista linja-auton moottorin ääntä c-kaseteille, Hällfors kertoo. Hänen omaa erikoisalaansa ovat linja-autojen rekisterit, joita tulee seurattua työmatkoilla.

Vanhat liput ja aikataulut ovat aarteita harrastajille

– Linja-autoliikenteen historia avaa koko Suomen historiaan kiinnostavan näkökulman. Reittiliikenteen alkaminen toi uutta elämää maalaiskyliin ja nyt on käynyt toisin päin. Ala on todella ahtaalla eikä sille näy valoa ennen kuin henkilöautoilua jostain syystä aletaan rajoittaa. Uskon, että sekin päivä vielä tulee, Hällfors sanoo.

Suomen Linja-autohistoriallinen seura kerää kaikkea linja-autoiluun liittyvää materiaalia. Hällfors toivookin, ettei yhtään vanhaa alaan liittyvää valokuvaa tai muuta muistoesinettä heitettäisi hukkaan.

– Kaipaisimme myös työkaluja vanhojen autojen kunnostukseen. Jos jollakulla on em. tavaraa, niin niistä voisi ilmoittaa meille, tulemme vaikka hakemaan. Valokuvat ja muut muistoesineet voi toimittaa myös Mikkelissä sijaitsevaan Elinkeinoelämän keskusarkistoon.

Pienenä Hällforsin toiveammatti oli tietysti linja-autonkuljettaja. Haave elää yhä, ainakin sen verran, että hän haluaisi suorittaa linja-autokortin. Hän on jopa pyrkinyt kerran alan kursseille.

– En päässyt, kun minua pidettiin ylikoulutettuna. Sanottiin, ettet sinä kumminkaan jää alalle. Mutta kyllä minä sen vielä joskus suoritan. Ja jos voitan lotossa, niin ostan oman linja-auton, Hällfors vakuuttaa.
Pirkko Varjo

Jokaisella linja-autoharrastajalla on suosikkiliikennöitsijä. Vesa Hällforsia kiinnostavat erityisesti Vainion Liikenteen autot.