Viime aikoina ei kotimaan politiikassa ole puhuttu oikeastaan mistään muusta kuin koko Eurooppaa käsittelevästä rahakriisistä. Samasta aiheesta puhutaan myös eurooppalaisessa politiikassa, sillä aihe oli vahvasti myös esillä menneellä viikolla vieraillessani Strasbourgissa Euroopan parlamentin kesäkuisessa istunnossa.

Minulla oli tosiaankin menneellä viikolla mielenkiintoinen tilaisuus käydä tutustumassa Euroopan parlamentin toimintaan Strasbourgissa. Saman "kunnian" oli lisäkseni saanut viisi muuta suomalaistoimittajaa.  Strasbourghan on siitä mielenkiintoinen paikka, että Parlamentti kokoontuu siellä kerran kuukaudessa. Muun ajan se istuu Brysselissä. Koko koneiston siirtäminen sinne ja takaisin kerran kuukaudessa maksaa maltaita, joten ihan järkevältä se ei oikein tunnu. Parlamentikotkaan eivät mielellään sinne kerran kuukaudessa matkaa, mutta kun EU:n perusasiakirja takaa ranskalaisille sen edun, että Strasbourg on se virallinen pääpaikka, niin pakkohan siellä on sitten istuntoja pitää. Se, että istunnot siirrettäisiin kokonaan Brysseliin vaatisi yksimielisen päätöksen, mutta kun yksi maa sitä vastustaa, niin siellähän pysytään. Anneli Jäätteenmäen mukaan kokoontuminen 12 kertaa vuodessa Strasbourgissa maksaa parlamentille 200 miljoonaa euroa. Siinäpä miettimistä.

Mielenkiintoista muuten myös on se, että Strasbourgiin ei kovin helpolla pääse. Minäkin jouduin ensin lentämään Turusta Helsinkiin ja sieltä Frankfurtiin. Frankfurtista sitten köllöteltiin bussilla Strasbourgiin. Muitakin vaihtoehtoja on, mutta reitit ovat yhtä vaikeita. Sekin kertoo jotakin Strasbourgista. 

Kaiken kaikkiaan käynti Strasbourgissa oli avartava. Yksittäisen mepin vaikutusmahdollisuudet asioihin siinä koneistossa ovat minimaaliset, ellei sitten onnistu luikertelemaan tavalla tai toisella erilaisiin valiokuntiin ja toimielimiin. Näin taitaa olla asiat kotimaisessa eduskunnassakin, mutta uskoisin, että huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Ja tuo pääsy näihin elimiin tapahtuu pitkälti keräämällä ns. touhupisteitä, niinkuin Kokoomusmepit asian ilmaisevat.  Siis hetkinen, mitä ne touhupisteet oikein ovat!?!?! No – jokainen meppi kerää osallistumisillaan, äänestämisillään ja muulla aktiivisuudellaan pisteitä, joilla voi sitten ostaa itselleen näitä valiokuntapaikkoja jne. jne.

Yksi merkittävimmistä asioista, jota parlamentissa tällä hetkellä käsitellään on juuri tuohon Euroopan talouteen vaikuttava 2-pack, joka on suoranaista seurausta jo aiemmin hyväksytylle 6-packille. Tätä asiaa parlamentissa esitteli tiistaina suomalaiskomissaari Olli Rehn. Toisena merkittävänä asiana oli keskustelu eurooppalaisetn vapaasta liikkumisesta eli Schengenistä. Varsinkin maahanmuuttovastaiset ovat vahvasti sitä mieltä, että muuttamalla Schengen-sopimuksen tekstiä siten, että jokaisella jäsenmaalla olisi oma vapaus tehdä päätöksiä vapaan liikkumisen suhteen, olisi oikein. Suomalaismepit eivät oikein asialle lämmenneet.

Kaiken kaikkiaan vierailu siellä missä Euroopan asioista päätetään oli mielenkiintoinen ja olisikin hienoa, että mahdollisimman monella olisi mahdollisuus käydä tutustumassa tähän toimintaan. Sanoisin, että monen poliitikkojen toimintaa arvostelevan henkilön mieli varmasti muuttuisi, ei pelkästään sen vuoksi, millainen mahdollisuus mepillä on vaikuttaa, vaan myös sen vuoksi, että he näkisivät kuinka raskaita ja pitkiä työpäiviä mepit tekevät. Minä nosta hattua niille, jotka siellä työtään tekevät. Ei käy kateeksi.

Ai niin, se Strasbourg. Kaunis, vahvasti saksalaisvaikutteinen kaupunki, missä pärjää hyvin Englannilla tai Saksalla.