Olen tänä vuonna toiminut yrittäjänä 30 vuotta. Aikoinaan tein päätöksen, että en koskaan ala yrittäjäksi, vaan mieluummin olen töissä toisen palveluksessa ja tietysti hyvällä palkalla. Tuon päätöksen syynä oli vanhempieni yrittäjyys, jota katsellessani tulin siihen johtopäätökseen, että parempi niin.

Eipä siinä sitten käynytkään niin kuin suunnittelin. Olin toki armeijan jälkeen toisen palveluksessa, mutta kaikkea muuta kuin hyvällä palkalla. Ensin palolaitoksella tsupparina ja sen jälkeen pienessä painoalan yrityksessä hienolla tittelillä tuotantopäällikkönä ja periatteessa minimipalkalla. Kaikki kesti aikannsa ja erinäiset syyt johtivat siihen, että ennen oman yritystoiminnan aloittamista olin hetken aikaa perheyrityksessä liikkeenhoitajana. Isä toivoi tietysti minusta firman jatkajaa, mutta ei minusta ollut kultasepäksi, vaan kiinnostus oli jossakin aivan muualla.

Omaa yritystoimintaa on nyt siis takana 30 vuotta tai siis tuo aika tulee täyteen elokuussa. Ja paljon on tuohon aikaan mahtunut. Välillä on suurin piirtein uitu rahassa ja välillä ei oikein ole tiennyt, mistä saisi voita leivän päälle. Tuosta tietysti monelle tulee mieleen, että onko tuossa sitten mitään järkeä? Tähän sanon, että päivääkään en vaihtaisi pois. Tai no, ehkä nyt kuitenkin ne ns. alamäkiajat, joita on jossakin vaiheessa ollut.

Olen toiminut yrittäjänä alalla, missä on oikeastaan aika vaikea ennakoida mitä tuleman pitää ja siksi myös seuraavan vuoden budjetin laatiminen on vaikeaa. Mikäs se sellainen ala sitten oikein on, kysyy varmasti moni? Yritykseni toimiala Ytj:n mukaan on taiteellinen luominen, mutta minä käytän siitä mieluummin nimitystä tiedotus- ja viestintäalan toimisto ja ohjelmatoimisto. Aloitin aikoinaan "artistien parhaana ystävänä" eli keikkamyyjä/managerina ja ajauduin sen jälkeen sähköisiin viestimiin ja matka on ollut mielenkiintoinen.

Mutta itse tuohon otsikkoon eli onko yrittäjyys taakka vai autuus? Sanoisin, että jostakin siitä väliltä, mutta kuitenkin lähempänä sitä autuutta kuin taakkaa. Kaikesta huolimatta, vaikka esimerkiksi loman pitäminen on aika vaikeaa, yrittäjyys antaa sinulle oman vapauden. Olet itsesi herra ja saat päättää, mitä milloinkin teet. Toisaalta ainakin minun alallani, lomalla oleminen tuntuu lompakossa, sillä jos et tee töitä, ei tule rahaakaan.

Olen toiminut sähköisissä viestimissä selostajana sekä jalkapallossa että jääkiekossa jo vuodesta 1989 lähtien, joten kovinkaan paljon ei vapaa-aikaa ole ollut, eikä eräällä tavalla sitä edellämainittua vapauttakaan, sillä joudun elämään sarjaohjelmien mukaan. Yhtään jalkapallo- tai jääkiekko-ottelua ei siirretä siksi, että minulle ei nyt juuri sattuisi sopimaan. Silloin mennään kun on pakko.

Yrittäjä joutuu toiminnassaan törmäämään moninaisiin asioihin. Olen huomannut, että yksi suurin yhteinen nimittäjä meillä kaikilla on verottaja. Sen toimintaan ei kukaan tunnu olevan kovinkaan tyytyväinen. Olen useaan kertaan itsekin joutunut verottajan kanssa törmäyskurssille. Otanpa tässä yhden esimerkin tulevasta, joka toivottavasti ei toteudu koskaan. Minulle tulee vuosittain auton ratissa kilometrejä erinäisten työmatkojen vuoksi runsaat 40 000 kilometriä ja nykyiset suunnitelmat kilometrikorvausten verottamisesta eivät kyllä tunnu mukavilta ja järkeen käyviltä.

En tiedä, annoinko nyt kuitenkaan lopullista vastausta otsikon kysymykseen, mutta yrittäjä olen ja yrittäjänä pysyn, jos se vaan minusta on kiinni. Erästä vanhaa sanontaa lainaten ja vähän muuttaen: yrittäjä on yrittäjä vaikka se voissa paistais.

Hyvää kesän jatkoa ja mahdollisia lomia!