Helsinkiläinen viestintätoimisto etsi kevättalvella yhteistyökumppania. Ilmoitus julkaistiin Työ- ja elinkeinoministeriön verkkosivuilla. Näytti lupaavasti siltä, että osaamiseni ja resurssini sopivat viestintätoimiston toiveisiin kuin ruuvi mutteripariinsa. Viikonlopun aikana rustasin innostuneen selostuksen taidoistani ja tekemisistäni, toivottelin aurinkoista kevättä ja tarjouduin kertomaan lisää itsestäni ja yritykseni aikaisemmista toimeksiannoista.

Keväällä tuttava päätti kahdenkymmenen vuoden mittaisen kansainvälisessä kaupassa tekemänsä uran jälkeen etsiä uusia haasteita. Sunnuntain lehdestä löytyi kiinnostava työpaikka. CV oli pitkä ja vaikuttava, hakijan taidot tuntuivat vastaavan täydellisesti työtarjouksen vaatimuksia.

Ja sitten me jäimme odottamaan vastauksia. Ja odotamme edelleen. Edes kuittausta lähettämiemme viestien perille tulemisesta emme ole saaneet. Pari kuukautta yhteistyötarjoukseni lähettämisen jälkeen laitoin viestintätoimistolle ystävällisen sähköpostin, jossa arvelin varovaisesti, että varmaankin noin kiinnostavaan tarjoukseen on tullut paljon vastauksia ja pyysin vielä varmistusta, että oma ehdotukseni oli tullut perille. Ei vastausta.

Työpaikkailmoitus tai yhteistyökumppanin etsintä ovat merkittäviä tilaisuuksia yritykselle. Niillä luodaan ja vahvistetaan yrityksen julkikuvaa. Helsinkiläistoimisto ei viestintätaidoillaan minua vakuuttanut eikä tuttavani aio nykyisessä työssään hieroa kauppoja sellaisen yrityksen kanssa, joka ei arvosta potentiaalista työvoimaansa edes yhden sähköpostiviestin lähettämisen verran.

Työpaikan tarjoaminen on hieno tilaisuus näyttää, että yrityksellä menee hyvin, väkeä tarvitaan lisää. Yhteistyötarjouksen lähettäjät ja työnhakijat ovat myös potentiaalisia asiakkaita, jotka ovat ilmaisseet kiinnostuksensa työnantajayritystä kohtaan merkittävällä tavalla. Heitä kannattaisi kohdella arvostavasti ja kunnioittavasti. Välinpitämättömyydellä kohdeltuina he saattavat jonakin päivänä nousta esiin kilpailijana tai menetettynä asiakkaana.