Hyviä tyyppejä ja sopivia työntekijöitä
Joskus kuvittelin, että hyvien työntekijöiden löytäminen olisi helppoa. Nyt, kun olen toiminut yrittäjänä lähes viiden kuukauden ajan, olen huomannut, että se lienee yrittäjyydessä haastavinta.
Aluksi olimme niin innokkaita valitsemaan apuvoimia, että haimme sopivia työntekijöitä jo kaksi kuukautta ennen avajaisia. Laitoimme työnhakuilmoituksen internetiin ja järjestimme ihan oikean työhaastattelun kymmenelle hakijalle. Haastattelussa kysyimme kiperiä kysymyksiä ja kerroimme yrityksestämme. Tarkkailimme hakijoiden ilmeitä ja eleitä, kuuntelimme vastauksia ja arvioimme kädenpuristusten lujuutta.
Haastatteluiden perusteella valitsimme kolme osa-aikaista työntekijää, joiden oli tarkoitus jakaa työtunnit keskenään. Lisäksi löysimme omien verkostojemme kautta keittiöapulaisen. Kaikki vaikuttivat todella hyviltä tyypeiltä ja olimme innoissamme siitä, että olimme onnistuneet luomaan ”tiimin”.
Jotta työntekijät tietäisivät, miten uudessa työpaikassa toimitaan, kirjoitin työntekijän oppaan. Kannustin myös sisäiseen yrittäjyyteen: –Mitä paremmin teet työsi, sitä paremmin yritys menestyy, ja sitä enemmän saat töitä sekä vastuuta.
Sitten tulivat avajaiset. Kaikki valitsemamme hyvät tyypit eivät olleetkaan meille sopivia työntekijöitä ja jouduin purkamaan kaksi työsuhdetta koeajan perusteella. Oli inhottavaa todeta hyville tyypeille, että he olivat loistavia ihmisiä ja muutenkin kaikin puolin mukavia, mutta eivät kerta kaikkiaan sopineet meille töihin. Päätin kuitenkin olla heille rehellinen ja kertoa kangertelematta syyt, jotka johtivat työsuhteen päättymiseen. Molemmat saivat suoraa palautetta, josta on heille varmasti apua tulevissa työsuhteissa.
Sittemmin myös keittiöapulaiset ovat vaihtuneet moneen otteeseen. Yksi vaihtoi astioidenpesun sukellukseen, toinen ei edes halunnut olla töissä ja kolmas oli motivoitunut, mutta täysin työhön sopimaton. Henkilökunta tulee varmasti tulevaisuudessakin vaihtumaan useasti, ennen kuin löydämme kaikista maailman hyvistä tyypeistä juuri he, jotka sopivat meille töihin.
Yrityksemme on vielä kovin pieni ja tuntematon, joten emme voi vaarantaa tulevaisuuttamme huonojen työntekijöiden vuoksi. Koska olemme nuoria, meillä ei myöskään vielä ole elämänkokemuksen tuomaa viisautta, jonka avulla osaisimme kakkien hakemusten joukosta valita heti ne oikeat tyypit.
Vai onko vika sittenkin meissä? Onko kaikki työntekijät mahdollista kouluttaa omaan yritykseen sopiviksi?
LISÄYS: Jotta lukijoille ei tulisi sellaista vaikutelmaa, ettemme kelpuuta ketään työntekijöiksemme, mainitsen vielä, että yhden loistotyöntekijän me sentään haastatteluista löysimme. Hän on oikea helmi, vaikka onkin nuori ja kokematon. Tämä neiti on todella ymmärtänyt sisäisen yrittäjyyden idean ja myös hyötynyt siitä. Asiakkaat ovat palanneet ystävällisen palvelun vuoksi, joten työntekijän palkka on noussut ja työtunnit ovat lisääntyneet. Lisäksi hän saa toteuttaa meillä jatkossa myös pieniä markkinointitehtäviä ja saa näin oman alansa kokemusta jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen (hän opiskelee amk:ssa markkinointia). Jos tulevaisuudessa tarvitsen luottohenkilöä itselleni sijaiseksi, totta kai kysyn ensimmäisenä häneltä. Tämä siis esimerkiksi niille, joiden mukaan sisäisestä yrittäjyydestä hyötyy vain yrittäjä itse.
Kommentit
Mielestäni teitte ihan oikein , että etsitte työntekijöitä laajalla seulalla. Silloin voi olla , että sopivia löytyy. Australiassa on myös hyvä keino löytää hyviä työntelijöitä. Se on seuraavan lainen tapa: Yrityksessä oleva työntekijä ehdottaa tuntemaansa henkilö työntekijäksi, siis suosottelee hänät. Sitten , jos työsuhde syntyy ehdottja saa kuukauden palkan palkinnoksi!
Työntekijät taas ovat kiinnostuneet pääasiassa täysiaikaisista työpaikoista, joissa saa vielä tarvittaessa painaa ylitöitä ja siten enemmän RAHAA.
"Jotta työntekijät tietäisivät, miten uudessa työpaikassa toimitaan, kirjoitin työntekijän oppaan. Kannustin myös sisäiseen yrittäjyyteen: –Mitä paremmin teet työsi, sitä paremmin yritys menestyy, ja sitä enemmän saat töitä sekä vastuuta."
Yrityksen menestyminen on sinun asiasi ja juttusi. Työntekijän juttu on saada vähintäänkin riittävästi työtunteja ja niistä vähintäänkin riittävästi rahaa. Työntekijä ei koe velvollisuudekseen antaa sinulle vakuudetonta luottoa tulevaisuudesta tyyliin "sitten jos kun..." Itse asiassa työntekijät ymmärtävät erittäin hyvin, että työnantaja saa hillot, jos yritys menestyy, mutta sitten työnantajat kantavat myös riksit ja maksavat kiltisti palkat.
Siinä ei työntekijöille kaunopuheet ja sisäiset yrittäjyydet auta, jos ei ole selkeätä suunnitelmaa, miten ne omassa pussissa näkyvät.
Kannustimet toimivat, jos ne ovat riittävän reilut.
Jos et ole huomannut, maailma toimii rahalla. Kaikki. Työntekijätkin. Sehän on heille tehokkaasti opetettu nykyisessä markkinataloudessa. Tutkimustenkin mukaan sitoutuminen on huomattavasti heikompaa kuin aikaisemmin, miksei olisi koska niihän työnantajatkin sitoutuvat entistä vähemmän työntekijöihinsä.
Täässäkin pätee, että laatu maksaa.
Yksinyrittäjä: Emme tietenkään hae itsemme kopioita. Yrittäjää ei voi korvata kukaan, mutta lähtökohtana on se, että työntekijä palkataan yrittäjän avuksi, ei vaivaksi. Parhaassa tapauksessa työntekijä hoitaa hommat jopa yrittäjää paremmin! Olen esimerkiksi varma siitä, että ennen avajaisia palkkaamamme neiti, joka on osoittautunut loistotyöntekijäksi, osaa usein palvella asiakkaita paremmin kuin minä itse.
Pienellä yrityksellä ei ole valitettavasti ole varaa eikä resursseja pitkiin koulutusjaksoihin, varsinkaan kun puhutaan hyvin yksinkertaisesta keittiöapulaisen työstä.
Intressiristiriita: Olet oikeassa, osa-aikatyö ei houkuttele monia työnhakijoita. Siksi valitsimmekin nuoria, jotka voivat työskennellä opiskelun ohessa. Työstä maksamme työehtosopimuksen mukaisen palkan, niin kuin KAIKKI alalla toimivat yritykset. Meillä ei pienenä yrityksenä ole varaa maksaa astianpesijälle työsuhdeautoa tai liikuntaseteleitä, vaikka kivaahan se olisi palkita hyvät työntekijät (sitten kun niitä löytyy).
Kaikki tietenkin tekevät töitä rahasta, mutta arvokasta on myös kokemus, jollaisen voi perheyrityksestä saada. Meillä hyvä työntekijä oppii paljon sellaisia asioita, joita ei voi oppia missä tahansa. Kokemuksen avulla voi sitten löytää haastavampaa työtä jostain suuremmasta yrityksestä. Kukaan ei ole insinööri syntyessään.
http://koulut.tampere.fi/materiaalit/os/lt/sisainenyrittajyys.html
Työntekijöiltä ei vain valitettavasti voi "vaatia" sisäistä yrittäjyyttä sisäistä markkinointia kylläkin. Joskus ongelmat ovat siinä että tunteja tulee liian vähän, sillä työn teettäminen on kallista. Monesti - varsinkin nuoret eivät tiedä mihin ovat hakeutuneet. Havaitsin myös erkoisen piirteen kun ravintola-alan opiskelijat hakivat esim. kesätöitä oli toiveena ettei töitä olisi viikonloppuisin eikä iltaisin - sunnuntait kyllä sopi (tuplapalkka). Työhön pitää perehdyttää kunnolla, mutta manuaalien tekeminen joka tilanteeseen ei ehkä ole tarpeen. Vaihtuvuus on suurta ja nuoret vaativat ihan erilaista johtamista mihin on monesti totuttu. Ihmiset tulevat töihin, tekevät työn, saavat palkan ja kun ovi on kiinni työ jää sinne. Yrittäjähän ei voi tehdä niin ja siksi onkin joskus vaikea käsittää miksi työntekijät eivät ajattele yrittäjän aivoilla.
Ketjut on hyvä esimerkki siitä mitä tapahtuu kun asiakkaan tervehtiminenkin on viety manuaalin. Nyt kun olen itse yrittäjä -palkkasin aikuisen vastuuntuntoisen ihmisen ja voin aina olla huoletta pois kun on sovittu. Maksan hänelle vähän parempaa palkkaa mitä TES edellyttää, mutta hän on sen ansainnut.
Nämä ovat ominaisuuksia, joita ei voi oikein opettaa, vaan ne ovat enemmänkin persoonallisuudesta kiinni. Olen huomannut, että erityisesti sosiaaliset taidot ovat monelta nuorelta hukassa ja jos palvelemassa on tuppisuu, asiakas sen kyllä huomaa.
Ja työntekijän manuaali ei ole ainoa uuden työntekijän ohjenuora, siinä vain selitetään perusasiat yrityksestä ja tuotteista, käytännön työn voi oppia vain tekemällä :)
- Kuinka monelle tulevalle insinöörille tai monelle muullekaan on ihan aikuisen oikeasti hyötyä pizzerian astianpesijän työkokemuksesta?
Perusteluiksi mainitaan, että näinhän se yrittäjäkin ajattelee ja jos kerran asiasta ollaan samaa mieltä, niin missä ongelma?
Toinen mielenkiintoinen vastaan tullut ristiriidan kuvaus: Minimoitaessa työn määärää ja maksimoidessa siitä saatavaa voittoa, kyseessä on tuottavuuden kehittäminen, jos sitä tekee yrittäjä. Jos sitä tekee työntekijä, kyseessä on kommunismi.
Sisäinen yrittäjyyskin on siten perin juurin erilaista kuin yrittäjyys. Asian ero on ratkaisevasti siinä, kelle menee rahallinen tuotto. Sama asia yrittäjällä on luonnollista ja tervettä toimintaa, työntekijän kohdalla suoraan saatanasta.
Samaa "yrittäjyys" -kontekstia ei tulisi edes käyttää, koska ne ovat perin juurin lähtökohtaisesti ristiriidassa keskenään eri näkökulmasta katsottaessa.
Yrittäjä on yrittäjä ja palkkaduunari on palkkaduunari.
Ihmettelen...:
Minulle ainakin on ollut hyötyä jokaisesta työkokemuksesta, vaikka työtehtävät eivät aina ole niin "trendikkäitä" olleetkaan. Olen myös työntekijänä nähnyt tilanteen, jossa ravintolaan palkatusta astianpesijästä tuli ajan kuluessa keittiöapulainen, sitten myös pizzaleipuri. Kaikki riippuu siitä, kuinka kiinnostunut on kaikesta ympärillään tapahtuvasta.
Mitä suotta sotkemaan: Mielenkiintoinen kommentti. On kuitenkin muistettava, että myös palkkaduunarit kilpailevat keskenään työpaikoista, aivan niin kuin yrittäjät kilpailevat asiakkaista. Pärjääkö palkkaduunari kilpailussa tuollaisella asenteella? (Voiton maksimointi ja työn minimointi).
Joitakin kokemuksia näin insinööritaustaisena yrittäjänä.
Itselläni on nuoruusajoitsa useita työkokemuksia, joka olisi aivan hyvin saanut jäädä syntymättäkin, tai vaihtua mieluusti toiseen.
Joidenkin mukaanhan kaikki työkokemus on hyödyksi, että tottuu ylipäätään töissä olemaan. Olen tuosta eri mieltä ja nimenomaan tehokkuuspohjalta. Töissä olemaan tottuminen, etenkin nuorelle, on huomattavasti järkevämpää työssä, josta saa sen ammatillisenkin työkokemuksen samalla ja näiden erikseen harjoittelu on ajan hukkaa.
On toki hyvä, että astianpesijästä tulee keittiöapulainen tai pizzakokki, mutta se ei nuorta lämmitä yhtään, kun tavoitteena on nimenomaan esimerkiksi tuo insinöörin työ, johon ei luonnollisestikaan kukaan ole suoraan syntynyt, mutta johon ei todellakaan paljon astianpesijän, keittiöapulaisen tai pizzakokinkaan meriiteillä pätevöidy.
Ongelmahan on siinä, että tarjolla on ainoastaan näitä proviisiopalkkaisten puhelinmyyjien, lähihoitajien, tai nyt vaikka pizzerian astianpesijöiden duuneja, joten on melko selvä, että se insinööriksi pyrkivä tekee noita hommia AINOASTAAN rahan vuoksi ja siksi, että muuta ei saa.
Kokonaan toinen juttu alkaa olla se, että tänä päivänä alkaa olla jo niitä 20-vuotisen työuran tehneitä valmiita kokeneita insinöörejäkin, joille ei myöskään ole mitään muita mahdollisuuksia työllistyä.
Tämän päivän lehdissäkin pohditaan, minne nuo Nokian insinöörit saadaan laitettua. Minä puolestani veikkaan, että monellakaan ei ole pulaa asenteesta ja sisäisestä tai jopa ihan siitä varsinaisestaaan yrittäjyydestä, ei ole pulaa myöskään kokemuksesta eikä työhaluistakaan.
Sen sijaan on huutava pula niistä palkallisista insinöörin työpaikoista.
Itse näin tilanteen kehittymisen suunnan jo useita vuosia sitten ja aloitin oman toiminnan odottelematta YT-neuvotteluita, jotka suurella todennäköisyydellä pudittavat jatkossa likipitäen jokaisen loppupäässä tyhjän päälle. Kaikilla ei tosin tähän ole halua, tai edes mahdollisuuksiakaan.
Ei paljon lämmitä jos on 400 hengen tilaus ja tarjoilijat pystyy kantamaan kaksi lautasta kerralla. Hyvä esimerkki oli toissa vuonna Valtakunnallinen Yrittäjä juhla Turussa. Ruokailun järjesti Restel ja se maksoi melkein 100 euroa. Asiakkaita oli 2000 yrittäjää ja tarjoilu oli järjestetty vatitarjoiluna ja Helsinikä myöten oli yritetty saada haalittua vatitaitoiset tarjoilijat töihin. Se oli surullista ja säälittävää ja ennen kaikkea tunsin suunnatonta myötähäpeää. Jälkeen päin vastuu henkilö myönsi että ruokailu olisi pitänyt järjestää ihan toisella tavalla.
Asiakaspalvelu onkin aivan toinen juttu ja hyvä asiakaspalvelija voi pienistä mokista selvitä. Vuosien kokemuksella tulin siihen tulokseen että nais/mies kapiaisilla saattoi helposit mennä napit vastakkain asiakkaiden kanssa, mutta tyhjnesivät nopeasti asiakkaat yöllä baarista. Insinööreiksi aikovat eivät myöskään välttämättä aina sisäistäneet sanaa "asiakaspalvelu".
Jossain nuorille työntekijöille pitää olla jos jonkin näköistä "virikettä" ja mielekästä "juttua" että jaksetaan olla töissä. On totuttu kotona saamaan kaikki periksi, pävikodissa neutovotaan kuinka juuri meidän lasta tulee hoitaa, koulussa vanhemmat hyppivät opettajien silmille mutta kun töissä saattaa joutua ottamaan muitakin huomioon. Tämmöinen on tulevaisuus ...
Astianpesijän hommasta ei tietenkään ole insinöörille ammatillista hyötyä, mutta kaikenlaisista kokemuksista hyötyy elämässä. Itse olen joistakin työpaikoistani oppinut ainakin, miten EI kannata yrittäjänä/pomona toimia. Sen vuoksi teenkin aina työsopimukset kirjallisina, maksan työehtosopimuksen mukaista palkkaa ja laadin työvuorot ajoissa (nämäkin perusasiat ovat monessa työpaikassa pielessä). En myöskään puhu selän takana pahaa työntekijöistä toisille työntekijöille, vaan annan palautteeni suoraan asianomaiselle.
Pomo: Kuulostaa huolestuttavalta...
Tosi tapaus nuoren työntekijän työhaastattelusta: kauppaliikkeeseen haettiin myyjää täyspäiväiseen työsuhteeseen ja työhaastattelussa nuori työnhakija hämmästeli, että "pitääkö siis oikeesti tulla joka päivä töihin?"
Toinen juttu kokonaan on se, että nykyisin todellakin yritetään minimoida työmäärä ja maksimoida siitä saatava palkka. Tuntuu, että ammattiylpeys oman työn jäljestä on kokonaan hävinnyt. Ei tunnu olevan mitään merkitystä sillä, että työ tulisi suoritettua hyvin. Siis että voisi olla ylpeä omasta suorituksestaan, vain palkkako ratkaisee? Kaipaan vanhanaikaisia ammattimiehiä, jotka tekivät työn aina niin, että kehtasivat tunnustaa tehneensä!
Aina on niin, että sinun tehtäväsi on johtaa yritystä. Aikanaan itsekin yritin vähän tätä hyvä tyyppi linjaa vetää. Mutta kyseessä on kuitenkin sinun ja työntekijän välisestä kaupasta. Sinä ostat työntekijältäsi hänen vapaa-aikaansa ja tarjoat vastikkeeksi rahaa. Kaupan päälle saat työehtosopimuksen ja työnantajaa sitovat lait. Työntekijä voi tehdä melkein
mitä vaan, jättää tulematta töihin, tai olla "saikulla" tai olla tekemättä mitään jne...
Mitä kauemmin olet yrittäjänä sitä enemmän tulet näkemään näitä. Minäkin jo olen luullut nähneeni kaikenlaiset tyypit, hyvät ja huonot. Mutta lisää tulee joka päivä. Nyt on 58 immeistä yhteensä hommissa, ja näistä voisin vajaa kymmenkunta heittää heti pihalla ja vaihtaa parempiin "tyyppeihin" huonon työlaadun tai huonon motivaation takia. Mutta näin ei saa suomessa toimia, pitää sitten vaan sietää. Nääs työnantaja on tyranni ja riistäjä, sen saat vielä kokea. valitettavasti vaan sisäinen sankaruus tai yrittäjyys ei riitä tähän vastikkeelliseen kaupankäyntiin. JA raha on huono motivaattori, palkankorotuksen vaikutus kestää noin pari kuukautta, sitten alkaa taas arki.
Tsemppiä yrittäjyyteen, 5 kuukautta on jo hyvä alku tälle hulluuden tielle. Suomi ei kuitenkaan toimi ilman meitä.
Pärjäile!
Itse, 42v. olen yrittäjyyttä nähnyt pienestä pojasta saakka. Kuinka isä jaksoikin nousta joka ikinen aamu klo.5 ja tehdä työtä iltamyöhään, noin yhdeksään.
Ja kuinka niin moni työ johti toiseen työhön vaikka piti olla yhden työn jälkeen aikaa hengähtää ja aikaa myös meille lapsille, perheelle.
Ammattimies, mitä hän on edelleen vielä hieman yli 70v. iässä on tuossa kohtaa se sana mikä kuvastaa hänen moraaliaan asiakasta ja työtään kohtaan. Kaikki, pienimmätkin työt tehtiin ja tehdään aina niin, että oikeasti voisi laittaa oman kuvan näkyville nimikirjoituksella varustettuna. Samaahan me kaikki sitä toivomme kun jotain tilaamme asiakkaina. 10 arvoista suoritusta.
Joillekin meille riittää kun toinen vaan yrittää parhaansa ja on kohtelias, myöntää virheensä ja oppii niistä.
Joillekin meistä, ei riitä mikään.
Joillekin meistä, on lähes pakkomielle saada valittaa ja etsiä niitä mahdollisuuksia purnata ja olla tyytymätön.
Nuo yllä olevat ovat omia ajatuksia joita olen miettinyt asiakkaana ollessa sekä itse toimiessa työnantajana. Toistakymmentä työntekijää joista suurin osa on aivan mahtavia. Mutta. Kun joukossa on yksi, joka työn saadessaan joka kerta aloittaa huokaisulla, tuijotuksella ja sanomalla:"onpas p.... homma", niin mieleen tulee väkisin ajatuksia.
Tiedänkö oikeasti henkilökuntani toimivan oikein mennessään asiakkaiden luokse ? tekevätkö he niin kuin oletan vai tuleeko siellä saman tyylisiä asenteita, "ei kiinnosta, joo joo, ja tehdään oman pään mukaan".
Kauheaa, jos asiakas ei annakaan oikeaa palautetta !
Itse luotan tuohon, tehdään työ niin hyvin kuin mahdollista jotta saadaan tehdä sitä myös jatkossa.
Ainut asia mitä tarvitsee miettiä työntekijän tai työnantajan. Asiakas kyllä tulee käyttämään palveluja uudestaankin. Ammattiylpeys koostuu kaikesta mikä kohdistuu työhön ja sen tekoon, sitkeyteen ja siitä palkintona itselle hyvä mieli, tein sen homman hyvin eikä sinne päin.
Näin me tunnolliset, entä ne ketkä menevät siitä mistä aita on matalin ja moraalia ei yksinkertaisesti ole ?? Luovat väärää kuvaa meistä yrittäjistä ja taas samoin, heistä työntekijöistä. Tiimi on hyvä kun se toimii, mutta yksi yksilö voi sekoittaa koko tiimin vehkoiluillaan. Hyvä muistaa senkin takia, kun koskaan en ole kuullut vielä yhdenkään alaisen kysyneen esimieheltään, voiko hän hyvin ja onko kaikki OK? etenkään meiltä yrittäjiltä ei tuota kysy sen paremmin työntekijät, tilaajat, valtio tai avustusjärjestöistä puhumattakaan ;)
Toivotaan kuitenkin, että me tilaajina ainakin valitaan rehelliset yhteistyökumppanit eikä aina tuijoteta vaan mistä saadaan halvin. Arvostetaan lähi-alueen yrittäjiä ja etenkin kotimaista työtä pitää meidän kaikkien nyt vaalia.
Hyvää syksyn alkua kaikille, myös Salla-Marialle :)
Hienoa, että joku muukin on kanssani samoilla linjoilla. Minusta tuntuu, että usein Suomessa työntekijä katsoo ensin oikeuksiaan, sitten vasta velvollisuuksiaan, vaikka sen pitäisi mennä toisinpäin.
Ja kyllä, valitettavasti on paljon sellaisia työntekijöitä, jotka varmasti tekevät työnsä miten sattuu silloin kun pomo ei ole näkemässä. Tällaisiin työntekijöihin kohtaan jatkuvasti asiakkaana. Jos kyseessä on suuri firma ja vahva brändi, yksittäisen työntekijän merkitys on kuitenkin melko pieni. Meillä pienyrittäjillä onkin sitten vähän eri tilanne...
Hyvää ja menestyksekästä syksyn alkua kaikille yrittäjille! :)