Työntekijän kilpailevasta toiminnasta

Työntekijälle kuuluvista velvollisuuksista säädetään erityisesti työsopimuslain (TSL) 3 luvussa. Luvun 1 § koskee yleisiä velvollisuuksia, 2 § työturvallisuutta, 3 § kilpailevaa toimintaa, 4 § liike- ja ammattisalaisuuksia ja 5 § kilpailukieltosopimusta. Koska kilpailu lienee nykyajan muotisana, tuon tässä esiin erityisesti työntekijän kilpailevaa toimintaa koskevan TSL 3:3 §:n.

TSL 3:3,1 §:ssä määrätään, että työntekijä ”ei saa tehdä toiselle sellaista työtä tai harjoittaa sellaista toimintaa, joka huomioon ottaen työn luonne ja työntekijän asema ilmeisesti vahingoittaa hänen työnantajaansa työsuhteissa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona”. 2 momentin mukaan työntekijä ”ei saa työsuhteen kestäessä ryhtyä kilpailevan toiminnan valmistelemiseksi sellaisiin toimenpiteisiin, joita 1 momentissa säädetty huomioon ottaen ei voida pitää hyväksyttävinä”. 3 momentin mukaan puolestaan ”työnantaja, joka ottaa työhön henkilön, jonka tietää olevan 1 momentin perusteella estynyt ryhtymästä työhön, vastaa työntekijän ohella aikaisemmalle työnantajalle aiheutuneesta vahingosta”.

Kiellettyjä kilpailutekoja voivat olla samalla alalla toimivan yrityksen perustaminen tai esim. ryhtyminen äänettömäksi yhtiömieheksi samalla alalla toimivaan kommandiittiyhtiöön. Kiellettynä on lisäksi pidetty mm. työnantajan asiakkaisiin kohdistuvia markkinointitoimenpiteitä tai työtovereiden pyytämistä siirtymään uuden yrityksen palvelukseen. Ratkaisevaa on, onko toiminta omiaan aiheuttamaan vahinkoa työnantajalle ja kilpaillaanko tällöin esim. samoista asiakkaista. Toisaalta kiellettynä valmisteluna ei ole pidetty esim. pelkkää kilpailevan toiminnan suunnittelua tai esim. liikenneluvan hakemista (luvan mukainen toiminta tuli aloittaa vasta 6 kk päästä).

Työntekijän asemalla on luonnollisesti merkitystä, kun arvioidaan hänen mahdollisen menettelynsä moitittavuutta käsillä olevassa suhteessa. Ylempänä oleville työntekijöille voidaan asettaa laajempi uskollisuusvelvollisuus kuin alempana olevilla ja siksi heidän oikeutensa harjoittaa po. kilpailevaa toimintaa voi olla rajoitetumpaa.

Viime kädessä kysymyksen mahdollisen kilpailuteon hyvän tavan vastaisuudesta ratkaisee tuomioistuin tapauskohtaisesti. Useasti tämä lienee ajankohtaista tilanteessa, jossa jälkikäteen punnitaan työntekijän työsuhteen päättäneen työnantajan oikeutta purkaa/irtisanoa työsuhde epäillyn kielletyn kilpailuteon vuoksi. Korkeimman oikeuden linjaus käsillä olevia kysymyksiä koskevissa riita-asioissa ei kuitenkaan liene kovinkaan selkeä sen vuoksi, että kukin tapaus on omansa ja kussakin ratkaisu perustuu tuomioistuimelle esitettyyn näyttöön ja näytön harkintaan.

Työntekijän tekemää ammattinsa mukaista työtä toisessa työsuhteessa tahi omaan lukuunsa ei kuitenkaan pidetä TSL 3:3 §:ssä tarkoitettuna kiellettynä kilpailutekona, jos työnantaja on siitä tietoisena sen hyväksynyt työsuhteen aikana tahi jo työsopimusta tehtäessä.

Työsuhteen aikana vallitsevaan TSL 3:3 §:n säännökseen liittyy läheisesti TSL 3:5 §, jossa säädetään työsuhteen jälkeen vaikuttavasta kilpailukieltosopimuksesta. Erityisen painavasta syystä työnantaja ja työntekijä voivat tehdä pätevän kilpailukieltosopimuksen, joka työsuhteen päättymisen jälkeen määräajaksi rajoittaa työntekijän sellaista työtä tahi toimintaa, joka muutoin (= työsuhteen voimassa ollessa) hyvän tavan vastaisena kilpailutekona ilmeisesti vahingoittaisi työnantajaa. Kilpailukieltosopimuksessa ovat ”vastakkain” työntekijän toimintavapaus/oikeus ja työnantajan liike- ja ammattisalaisuuksien suojaamisintressi. Työsuhteen aikanahan näiden salassa pidettävien seikkojen osalta pätee TSL 3:4 §. Kun pätevän kilpailukieltosopimuksen tekeminen lienee perustelluinta sellaisilla toimialoilla, joissa esim. tutkimuksen ja tuotekehityksen kautta saatavan uuden tiedon merkitys on suurimmillaan, niin varsin mielenkiintoinen on korkeimman oikeuden tuore ratkaisu, jonka mukaan kiinteistönvälitysalalla tehty kilpailukieltosopimus katsottiin päteväksi.
Antero Laurila

Asianajaja, varatuomari