Miten yrittäjyysaktiivisuutta tutkitaan?

On monta tapaa pyrkiä hahmottamaan talouden ja yhteiskunnan kehitystä ja sen suuntaa: BKT:n kasvu, tutkimus- ja tuotekehitykseen käytetty osuus BKT:stä, työllisyysaste, yritysostot, uusien yritysten perustanta, jne. Tutkijat käyttävät koko joukkoa mittareita, joiden tavoitteena on mahdollisimman monipuolisen ja tarkan kuvan muodostaminen kulloisestakin taloudellisesta tilanteesta. Yritysten määrän ja toimialajakauman, koon, liikevaihdon jakauman ym perustiedon selvittäminen on useimmiten helppoa tilastoista, mutta miten on asianlaita, kun haluamme tietää kuka yrityksiä Suomessa oikein aikoo perustaa.

Uusien yritysten perustaminen on useimmiten varsin pitkäaikainen ja monimutkainen prosessi, eikä tapahdu hetkessä. Motiivit, aikomukset ja aikataulut yrityksen perustamiselle voivat vaihdella suuresti. Ennen yritystoiminnan aloittamista joudutaan tekemään lukuisa joukko valmisteluja. Miten selvittää uuden yrityksen perustamisaikomusta väestötasolla niin, että se kertoisi luotettavasti koko aikuisväestön keskimääräisistä aikeista, tavoitteista ja pyrkimyksistä? Global Entrepreneurship Monitor –tutkimuksessa lähtökohtana on, että yrittäjyysaktiivisuus on erityisesti juuri yksilöidenaktiivista toimintaa tietyissä institutionaalisissa rakenteissa. Talous ei toimi ilman yksilöitä, innovaatio- ja kasvuyritykset ovat sitä juuri yksilöiden toiminnan ansiosta, eivät ainoastaan institutionaalisten tekijöiden takia tai niiden ansiosta. GEM-tutkimuksen koko väestön kattavassa aineistossa yrittäjyysaktiviteetin kriteerinä ovat sekä aikomus perustaa yritys ja todelliset toimet aikomuksen toteuttamiseksi. Tämänkaltaisen aineiston vahvuus rekisteritietoihin verrattuna on se, että voimme tarkastella toimintaa jo ennen kuin yritys on virallisesti perustettu ja rekisteröity. GEM-tutkimuksessa käytetään kansakuntien tasolla yrittäjyyspotentiaalin mittareina kokonaisyrittäjyysaktiivisuutta. Siinä mitataan yksilön aktiivisuutta ennen yrityksen perustamista ja myös aktiivisuutta uudessa yrityksessä, sekä yrityksen perustamisaikomuksia. Kokonaisyrittäjyys-aktiivisuusmittari identifioi tutkimuksessa aikuisväestöstä ne yksilöt, jotka ovat tässä prosessissa, joko perustamassa uutta yritystä tai jo toimivat uuden yrityksen omistajina. Vuonna 2003 100:sta työikäisestä noin seitsemän yrittää perustaa yritystä tai on jo vastaperustetun uuden yrityksen omistaja.

Kun haluamme vertailla kansantalouksia keskenään, vertaamme usein hyvin erilaisia yhteiskunnallisia ja taloudellisia olosuhteita. Tämän vuoksi kokonaisyrittäjyysaktiivisuutta mitataan mahdollisuus- ja pakkoyrittäjyyden avulla. Mahdollisuusyrittäjyydellä selvitetään sitä, onko liiketoimintamahdollisuuden hyödyntäminen ensisijainen motiivi yritystoiminnan aloittamiseen. Pakkoyrittäjyyttä mitataan mm. kysymällä onko motiivina ollut se, ettei vastaajalla ole mitään muuta toimeentulon mahdollisuutta tarjolla, jolloin yrityksen perustaminen on viimeinen mahdollisuus toimeentulon hankkimiseksi. Näiden kahden tekijän vertailussa Suomi on lähes kokonaan mahdollisuusyrittäjyyden maa. Suomessa aikuisväestöstä yrittäjäksi aikovista tai yrittäjänä toimivista vastanneista 84 % oli vuonna 2003 hyödyntämässä havaitsemaansa liiketoimintamahdollisuutta. Tämä tarkoittaa tervettä ja pitkäkestoista yrittäjyyttä, joka kansantaloudellisesti on erittäin merkittävä seikka.
Anne Kovalainen

Liiketoimintaosaamisen ja yrittäjyyden professori, Turun Kauppakorkeakoulu