Mistä päivärahakiistassa on kysymys?

Viime aikoina on keskusteltu paljon päivärahojen verottomuudesta ja verollisuudesta. Erityisen ongelmallista se on ollut laivanrakennusalalle. Käsitetasolla ongelmallista on, että verolainsäädäntö tuntee termit varsinainen työpaikka, toissijainen työpaikka ja erityinen työntekemispaikka.

Päivärahan voi maksaa verovapaasti silloin kun on kysymys työmatkasta. Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka verovelvollinen tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle.

Useimmissa tapauksissa päivärahan verokohteluun liittyvä perusongelma on se, että veronsaaja ei pidä työntekijän varsinaisena työpaikkana yrityksen varsinaista toimipistettä, joka saattaa sijaita esimerkiksi Paimiossa. Verottaja pitää varsinaisena työpaikkana esimerkiksi Helsingissä sijaitsevaa telakkaa. Verottaja katsoo siten, että työntekijä on hakeutunut Helsinkiin töihin.

Varsinaisen työpaikan syntyminen telakalle synnyttää vaikeita tulkintaongelmia päivärahan verokohtelun suhteen. Työnantajat ovat yleensä lähteneet siitä, että jokainen laivaprojekti on oma erilliskohde. Tehtävän luonteen vuoksi tällöin ei voi muodostua varsinaista työpaikkaa telakalle.

Verohallituksen lausunnossakin on kiinnitetty tähän huomiota. Lausunnon mukaan verotarkastuskertomuksissa on eräissä tapauksissa käytetty kuuden kuukauden aikarajaa ratkaistaessa, onko telakka, jonne työntekijä on siirtynyt, katsottava työntekijän varsinaiseksi työpaikaksi. Tälle aikarajalle ei ole saatavissa selkeää tukea verotus- eikä oikeuskäytännössä. Mielestäni näissä tilanteissa oikeampana aikarajana olisi pidettävä vähintään kahta vuotta.

Toinen mielenkiintoinen esille noussut kysymys on työehtosopimusten merkitys. Korkein hallinto-oikeus on 1980 –luvulla katsonut, että vaikka on toimittu työehtosopimusten mukaisesti, keskeistä on noudattaa nimenomaan verolainsäädäntöä. Työehtosopimuksen noudattamisella ei siten ole verotuksellista merkitystä.

Mielestäni oikeudellinen ajattelutapa on muuttunut noista ajoista. Jos työntekijä ja työnantaja toimivat työehtosopimusten mukaisesti, heille on syntynyt perusteltu odotus siitä, että he toimivat voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Toimimalla työehtosopimusten mukaisesti sekä työntekijän että työnantajan tulee voida luottaa siihen, että eri viranomaisten ratkaisut ovat sen mukaisia ja siten molempien osapuolten ennustettavissa.

Kolmas esille noussut kysymys on luottamuksensuoja. Jos työntekijä tai työnantaja on toiminut veroviranomaisen noudattaman käytännön mukaisesti, tulee tehdyt ratkaisut hyväksyä eikä niihin voida puuttua taannehtivasti. Ongelmana tässä kohdin on se, onko veronsaajalla ollut riittävästi tietoa päivärahojen maksuperusteista. Vain näissä tilanteissa veronsaaja tulee sitoutuneeksi aikaisempaan päätökseensä.
Jaakko Ossa

Finanssioikeuden professori, Turun Yliopisto