Sähköpostia kansanedustajille: Turvarahasto pk-yrityksille
KUUSITOISTA TUOMARIA, 381 VALHETTA!
Aloitin yritystoimintani savusaunan ullakolla 1959
Yritys kasvoi ja olin työllistänyt ihmisiä satoja miestyövuosia. MaksAnut heille heidän palkkansa, yhteiskunnalle heidän veronsa eläkkeensä ja sotunsa. Kun vuonna 1984 työllistäminen kriminalisoitiin, siitä tehtiin lähinnä murhan jälkeen ankarimmin sanktioitu teko ja turvallisuuteni jäi sen varaan kuinka jonkun tuomarinpöydän takana istuvan tyypin vatsa pelaa tai millä tuulella eukko - tai ukko- kulta sattui aamulla olemaan, hankkiuduin eroon kaista työntekijöistä. Myin yrityksen.Turvatakseni eläketurvamme perustin pienen yrityksen. Yhdeksän kuukauden toiminnan jälkeen hyökkäsivät tuomarit.
Kaupunginvouti oli laimlyönyt eräältä velalliselta määrätyn ulosmittauksen ja sen peittelemiseksi ryösti minun velattoman yritykseni. Valehteli, että olisi ulosmitannut ryöstämänsä tavarat sellaisen velallisen yrityksen tiloista jolla ei ollut mitään tiloja, ei tavaraa, eikä sellaista ollut olemassakaan.
Vouti sanoi: "Se on turha valittaa, on tässä sen verran suhteita". Ja niitä oli. Maistraatin tuomarilla oli jatkuvasti omia velkojaan ulosotossa samalla voudilla ja antoi luvan myydä ryöstösaaliin. Vouti oli samaan aikaan myös hovioikeuden jäsen. KKO esittelijä halusi KKO:n jäseneksi, mutta HO:ssa laittoman päätöksen tehnyt HO:n neuvos oli jo KKO:n jäsen, eli valitsemassa häntä KKO:n jäseneksi.
Asiaa käsitteli kuusitoista tuomaria KKO:ta myöten. He keksivät 381 valhetta. Kukaan ei väittänyt että olisin syyllistynyt mihinkään laittomuuteen.
Jos juttu kiinnostaa, voin monistuskuluja vastaan lähettää koko kertomuksen. Siinä on tuomarien nimet mukana. Se on opetusaineistona yritykselle vähennyskelppoinen meno.
Hyvää joulumieltä kansakunnan hyvinvoinnin ja tulevaisuuden tärkeimmälle voimavaralle. Yrittäjille
Aimo A.Virtanen Parainen aimo@parnet.fi
Koska työllistämisrangaistukset pelottavat pienyrittäjiä työllistämästä ihmisiä ehdotan, että
1. Pienyrittäjän rangaistus olisi suhteellisesti yhtä suuri kuin sata työntekijää työllistävälle yrittäjälle. Kun työsuhteen päättämisestä tuomarit voivat laillisesti tuomita kahden vuoden palkan suuruisen rangaistuksen, se on 100 työntekijän yrittäjälle n. 2% palkkasummasta. Sillä yritys pääsee eroon sopimattomasta henkilöstä joka haittaa yrityksen toimintaa ja mahdollisuuksia tuottaa ja tuöllistää. Jos rangaistus yhden työntekijän työllistämisestä olisi suhteellisesti yhtä suuri, se olisi yhden työpaikan luoneelle pienyrittäjälle seitsemän päivän palkan suuruinen. Se ei veisi hänen perheeltään kahden vuoden elinkustannuksia, kuten nyt on mahdollista ja myös käytännössä tuomittu.
2. Toinen työllistämisen este on, että yrittäjä ei saa työllistää uusia työntekijöitä yhdeksään kuukauteen, jos irtiasanottu sopimaton työntekijä on kortistossa työnhakijana. Näin tuotannolliset yrittyäjät joutuvat siirtämään osatuotannon usein ulkomaisuille alihankkijoille, vaikka tehtäviin sopivia olisi työttömänä. Näin veronmaksjien rahoilla,joudutaan elättämään sellaisia joita ei lain takia voi työllistää ja tuottamaan verorahoja veriomarkkoja.
Näin yrittäjän on turvallisempi toimia yksin ammatinharjoittajana, kuin antaa tuomarien tuhota
hänen taloutensa.
Poliitikot ja tuomarit jotka eivät itse ole koskaan rakentaneet ainuttakaan työpaikkaa eivätkä työllistäneet ketään eivät käsitä, että yrittäjä ei koskaan aiheettomasti irtisano ketään. Kuitenkin he pääsevät peukaloimaan ja tuhomaan kanskunna tulevaisuuden ja hyvinvoinnin arvokkainta instrumenttia, yrittäjiä ja yrityksiä, joita ilman ei ole työtä, verorahoilla tuotettuja palvevuja, ei tavaroita eikä ruokaakaan.
KYSYMYKSIÄ.
Jos kaikki työllistäömisrangaistukset poistettaisiin alle kymmenen työntekijää työllistävilta yrittäjiltä; a) Paljonko syntyisi uusia työpaikkoja, b Paljonko niistä tulisi yhteiskunnalle verotuloja? c) Paljonko valtio säästäisi työttömyyspäivärahoja? d) Paljonko vähemmän Suomi joutuisi velkaantumaan?
Olen itse alkanut selvittämään miten olisi mahdollista siirtää toimiva osakeyhtiö toimimaan Viron kautta. Mikäli teillä on lähettää hyviä linkkejä mistä saa tietoja yrityksen (oy) siirtämistä Viroon niin otan mielelläni linkit vastaan.
Olen todella kyllästynyt mielivaltaisesta verotuksesta pk-yrittäjiä kohtaan suomessa.
Onko todella niin ettei suomessa ole pk-yrittäjällä muuta mahdollisuutta välttää mielivaltaista verotusta kuin säädellä yrityksen tulos sille tasolle ettei verottaja voi määrätä järjettömiä ennakkoveroja ja yhteisöveroja. Oman yritykseni kokonaisveroaste on 60%-70% luokkaa.
Kun perustaa osakeyhtiölle emon Viroon ja sille vielä emoyhtiön, emonemon Viroon, niin eikö kaikki edut ole maksimoitu.










Aiheeseen viitaten kerron ensin hieman itsestäni. Olen syntynyt vuonna 1962 ja käynyt peruskoulun sekä ammattikoulun, josta valmistuin vuonna 1980. Ammatillisen koulutuksen jälkeen pääsin töihin omalle alalleni. Olin saman työnantajan palveluksessa vuosina 1984 - 2004 eli tiedän, mitä on olla tavallinen palkansaaja. Vuonna 2004 tapahtui elämässäni käännekohta, sillä perustin oman yrityksen. Yrittäjyyteni kautta olen oppinut ymmärtämään yrityksen toimintaperiaatteet: yrityksen tulot ja menot, resurssit sekä sen, minä vuoksi yrityksen pitää palkata työntekijöitä sekä irtisanoa heitä.
Vuosien varrella en ole kuitenkaan oppinut ymmärtämään suomalaista veropolitiikkaa pk-yrittäjiä kohtaan.
Perustelen kantaani ja ehdotustani seuraavasti.
Perustin siis oman yrityksen vuonna 2004 jolloin myös sanouduin irti entisen työnantajani palveluksesta. En saanut yritykseni perustamiseen minkäänlaista tukea, vaan jouduin perustamaan yrityksen omalla lainarahalla. PK-yrittäjä ei voi kuin lukea lehdistä ja tiedotusvälineistä kuinka paljon jotkut yritykset saavat esimerkiksi kehittämisrahaa. Ensimmäinen vuoteni oli yllätys jopa itselleni, sillä tulin hyvin toimeen ja pystyin maksamaan oman palkkani, veroni, sosiaaliturvamaksuni, eläkkeeni ja niin edelleen. Kuukautta ennen vuoden vaihdetta tuli verottajalta seuraavan vuoden ennakkoveromaksut. Ne olivat järkyttävät yhden miehen yritykselle. Onneksi sain muutettua yritysmuotoani toiminimestä osakeyhtiöksi ja sen kautta pystyin hakemaan muutosta ennakkoverotukseeni. Jollei näin olisi tapahtunut, olisin joutunut lopettamaan yrittäjyyteni heti ensimmäisen vuoteni jälkeen pelkästään verotuksen takia. Olisin joutunut tekemään jokaista kuukautta kohti vähintään kaksi viikkoa töitä maksaakseni vain ja ainoastaan yritykseni verot. Toimintani perustuu pelkästään markkinoilta hankittaviin töihin eli minulla ei ole pitempiaikaisia tilaussuhteita minkään yrityksen kanssa vaan töitä tulee satunnaisesti. Lisäksi yritykseni toiminta on kausiluonteista painottuen kesäkauteen. Ongelmana siis on, että verottaja olettaa aina seuraavan vuoden olevan vähintään yhtä hyvä kuin edellisen. Kaltaisellani pk-yrittäjällä taas ei ole minkäänlaista varmuutta muutamasta seuraavasta kuukaudesta saatikka sitten tulevasta vuodesta. Verottajan sinisilmäinen usko siihen, että tuleva vuosi tulee olemaan yhtä hyvä kuin se edellinen sekä epävarma tulevaisuus - tämän hetkisen taloustilanteen sävyttämänä - muodostavat yhdessä pk-yrittäjän pahimman painajaisen. Mielestäni tässä kohtaa voi käyttää sanaa suomi on pk-yrittäjän verohelvetti?
Toista vuotta sitten pystyin palkkaamaan yhden nuoremman henkilön yritykseeni, koska ainoa edellisen hallituksen myönnytys pk-yrittäjien suuntaan oli se, että yrittäjillä oli mahdollisuus saada tukea yhden vuoden ajalle alle 25-vuotiaiden työllistämiseen. Ilman tätä tukea en olisi tohtinut palkata lisähenkilöä yritykseeni töihin. Mielestäni on aina parempi jos nuoren henkilön saa työelämään kiinni kuin se että heille maksetaan pelkästä olemisesta korvaus.
Lähetin eduskuntaan useammalle kansanedustajalle/ryhmäpuheenjohtajille vuonna 2008 kyselyn ja ehdotuksen alle 10 henkilön pk-yrittäjien niin sanotusta turvarahastosta. Tähän viestiin vaivautui tai pystyi vastaamaan yksi ainoa kansanedustajan avustaja.
Viestissäni ehdotin, että pk-yrittäjillä olisi mahdollista perustaa niin sanottu turvarahasto. Nimensä mukaisesti turvarahasto turvaisi yrityksen tulevaisuuden: huonomman vuoden koittaessa yrityksellä olisi käytössään rahasto, jota voisi käyttää huononajan ylimenokauteen. Tällä voitaisiin estää pk-yritysten konkurssia, sillä on sääli, jos hyvä ja terve yritysmuoto joudutaan lopettamaan verotuksen takia. Yrityksen talouden nousukautena rahaa voisi päinvastaisesti siirtää turvarahastoon. Yrityksen suuruudesta riippuen turvarahaston suuruus voisi käsittää noin 30 000 €-50 000 €. Ajatuksena kuitenkin olisi, ettei siihen saisi kajota niin verottaja kuin yrittäjäkään. Tämä ei pienentäisi kokonaisveroastetta mutta se antaisi yrittäjälle turvan tulevaisuutta ajatellen.
Nyt tilanne on se että aina verottaja imee pk-yrittäjän kuivaksi yhteisöveron ja ennakkoveron muodossa tilikauden päätyttyä eli me pk-yrittäjät eletään jatkuvasti puun ja parkin välissä. Ennakkoveroon on mahdollisuus hakea muutosta, mutta yrittäjällä on erittäin paljon muitakin asioiden hoitoa kuin jatkuva muutosten hakeminen verottajan suuntaan.
Jos pk-yrityksellä olisi mahdollisuus kerätä yritystilille esim.30 000€-50 000€ rahasto yrityksen, palkkauksen tai muuhun vastaavaan toimintaan, niin silloin siitä maksetaan sille kuuluva(t) verot. Meillä pk-yrittäjillä ei ole yleensä mahdollisuutta tehdä suuria investointeja kuten suurilla yrityksillä on mahdollisuus joilla verotusta voisi keventää erilaisten investointien kautta.
Tällä mainitsemallani rahastolla olisi myös mahdollista pk-yrittäjän järjestää vuosiloma kerran vuodessa. Itse teen töitä 10h-16h/vuorokausi ja lomia pystyn pitämään ani harvoin – kokonaisuudessaan viikon per vuosi. Uskoakseni en ole ainut ”lomailematon”-yrittäjä enkä siis ihmettelekään suurta työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden määrää. Jos työuria tahdotaan Suomessa pidentää, on panostettava työntekijöiden jaksamiseen. Usein kuitenkin oma yritys ja sen menestyminen menee lomien edelle, joka kostautuu myöhemmin työuupumuksena ja pahimmassa tapauksessa varhaiseläkkeenä.
Vasta äskettäin sain verottajalta loppuvuoden ennakkoveropäätökset, jotka yhdeksänkertaistuivat alkuvuoden ennakkoverotukseen nähden. Lisäksi sain vuoden 2012 ennakkoverot, jotka olivat samaa luokkaa kuin nyt määrätyt loppuvuoden ennakkoverot. Tämän lisäksi sain verottajalta loppuverotuksen vuodelta 2010. Summat ovat käsittämättömiä yhden miehen työlle! Mikäli en saa muutoksia ennakkoverotukseen sekä muihin verotuksellisiin asioihin, lopetan niin periaatteellisista kuin taloudellisista syistä yritystoimintani pelkästään verotuksesta johtuen sillä mielestäni se on täysin kohtuuton.
Edellä mainitsemani verotus pk-yrittäjiä kohtaan tappaa yrittämisen halun. Kun perustin yrityksen, päätarkoituksena oli, että pystyn maksamaan henkilökohtaisen palkkani lisäksi siihen kuuluvat verot, sosiaaliturvamaksuni ja eläkkeeni sekä mahdollisesti palkata lisää ihmisiä töihin. Nyt tilanne on se, että pääasiallinen tuloutukseni on siirtynyt verojen maksuun. Laskutuksesta tuloutamme valtiolle suoraan ennakkoverot, arvolisäverot, omasta ja työntekijän palkasta maksetaan normaalit palkkaverot, mahdolliset lisäverot vuoden loputtua, sosiaaliturvamaksut, eläkemaksut (eli Yel ja TYel) ja terveydenhoidon. Tässä päällimmäiset maksut, jotka pitää maksaa joka kuukausi. Olen todennut että ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin säädellä järjetöntä verotusta palkkakeinoin tai sitten rajoittaa liiketoiminta siten ettei yhteisöveroa voida periä. Kummatkaan näistä keinoista eivät ole kovin järkeviä. Kolmas vaihtoehto on lopettaa järkevä ja kannattava liiketoiminta verotuksellisista syistä ja siirtyä takaisin palkansaajien piiriin sekä sitä kautta yhdenkertaiseen verotukseen.
Tämäkö on sitä teidän johtamaa kannustusta työn tekemiseen sekä yrittäjyyteen? Esimerkiksi rikoksen tehnyttä henkilöä ei saa tuomita samasta rikoksesta kuin kerran. Pk-yrittäjää saa rangaista vähintään neljä kertaa verojen muodossa tehdystä työstä, miksi?
Lainatakseni Kalle Isokallion sanoja (Iltalehti 9.8.2011) ”--valtion tehtävänä ei ole tukea yhtäkään yritystä eikä toimialaa, vaan valtion pitää luoda kaikenlaiselle yrittämiselle suotuisat edellytykset ja antaa yrittäjien yrittää.”
Missä ovat teidän kyvyt ja halut luoda pk-yrittäjille nämä suotuisat edellytykset, jotka palvelisit samaan aikaan niin yrittäjää kuin valtiotakin? Eihän pk-yrittäjyyden pääasiallinen tarkoitus ja lähtökohta voi olla pelkkä verojen maksu.
Itse sanon kokemuksen rintaäänellä, että alle 10 työntekijän pk-yrittäjä on valtion lypsylehmä - niin kauan kuin pk-yrittäjä jaksaa olla lypsylehmänä. Tiedän että tämän mielipiteeni kanssa en ole yksin.
Runsas yrittäjyys sekä yrittäjiä tukeva ja kannustava verotuspolitiikka olisi hyödyksi tavalliselle kansalaiselle, koko Suomen yhteiskunnalle että maamme taloudelliselle kasvulle.
Toivon todella että alkaisitte miettimään ja tekemään tekoja siihen että pk-yrittäjyydestä saataisiin varteenotettava työllistäjä suomen maahan sekä alettaisiin huolehtimaan siitä että pk-yrittäjyys on muutakin kuin pelkkää verojen maksua.