"Huolissaan kaupunginjohtaja oli kuitenkin siitä, että vaikka tänne kyllä syntyy yrityksiä, niin kasvuhaluja yrityksillä ei oikein ole."
Randell on oikeassa. Miksi näin on?
Kun yksinyrittäjä palkkasi yhden ja ensimmäisen työntekijän joka oli kelvoton, tuomari tuomitsi yrittäjälle 30 000 euron rangaistuksen. Juttu oli Helsingin sanomissa. Kuinka monta sataa tai tuhatta työllistämisaietta tämä tuomari onnistui näin tuhoamaan? Paljonko verotuloja jää yhteiskunnalle saamatta? Paljonko verorahoja kuluu
työttömyyskorvauksiin?
Kun yrittäjät aikanaan pyysivat, että työllistämisrangaistukset suhteutettaisiin yrityksen kantokykyyn, pääministeri Sorsa vastasi: "Kyllä lain pitää olla sama kaikille". Onko se? Jos olisi, sama summa olisi kymmenen työntekijän yritykselle 300 000 €. Sadan 3 miljoonaa. Ja tuhannen työntekijän yrityksellle yhden työsuhteen päättäminen maksaisi 30 miljoonaa euroa. Silloin laki olisi - kuten Sorsa sanoi - "sama kaikille".
Työsuhdeturvalait ja kommunistinen yhteiskunta ovat loistavia. Teoriassa.
Käytännössä kommunismi tärveli talouden, turvallisuuden, ympäristön ja moraalin. Työsuhdeturvalait hävittivät ainoan todellisen turvan - työpaikan - valtavalta joukolta suomalaisia. Saimme pätkätyöt, määräaikaisuudet ja työttömyyttä.Työttömyyden kustannukset revitään aineellista tuottavaa työtä tekevien duunarien ja yrittäjien
selkänahasta. Oman ja vanhojen työntekijöitten turvallisuuden vuoksi yrittäjät alkoivat teettää mahdollisimman suuren osan alihankintoina ulkomailla. Suurisieluiset hölmöt ovat unohtaneet tärkeimmän tosiasian; Yrittäjä ei koskaan aiheettomasti irtisano ketään. Silti se voi olla rangaistavaa.
Randellin ihmettely on aiheellinen. Mutta niin kauan kuin työllistäminen on lähinnä murhan jälkeen ankarimmin sanktiotu teko,ja kuten valtakunnan syyttäjä Matti Kuusimäki sanoi; " Korkein oikeus ja suuri osa tuomarikuntaa on vajonnut hampparilauman tasolle" ja kun näillä on laillisen oikeus tuhota työllistämiseen syyllistyneen kansalaisen talous - ja ovat niin tehneet - on hyvin ymmärrettävää, että yrittäjät vieroksuvat sitä. Voidaanko sanoa, että kauniit ja suurisieluiset työsuhdeturvalait ovat suurin onnettomuus joka suomen kansaa on kohdannut jatkosodan jälkeen.
"Huolissaan kaupunginjohtaja oli kuitenkin siitä, että vaikka tänne kyllä syntyy yrityksiä, niin kasvuhaluja yrityksillä ei oikein ole."
Randell on oikeassa. Miksi näin on?
Kun yksinyrittäjä palkkasi yhden ja ensimmäisen työntekijän joka oli kelvoton, tuomari tuomitsi yrittäjälle 30 000 euron rangaistuksen. Juttu oli Helsingin sanomissa. Kuinka monta sataa tai tuhatta työllistämisaietta tämä tuomari onnistui näin tuhoamaan? Paljonko verotuloja jää yhteiskunnalle saamatta? Paljonko verorahoja kuluu
työttömyyskorvauksiin?
Kun yrittäjät aikanaan pyysivat, että työllistämisrangaistukset suhteutettaisiin yrityksen kantokykyyn, pääministeri Sorsa vastasi: "Kyllä lain pitää olla sama kaikille". Onko se? Jos olisi, sama summa olisi kymmenen työntekijän yritykselle 300 000 €. Sadan 3 miljoonaa. Ja tuhannen työntekijän yrityksellle yhden työsuhteen päättäminen maksaisi 30 miljoonaa euroa. Silloin laki olisi - kuten Sorsa sanoi - "sama kaikille".
Työsuhdeturvalait ja kommunistinen yhteiskunta ovat loistavia. Teoriassa.
Käytännössä kommunismi tärveli talouden, turvallisuuden, ympäristön ja moraalin. Työsuhdeturvalait hävittivät ainoan todellisen turvan - työpaikan - valtavalta joukolta suomalaisia. Saimme pätkätyöt, määräaikaisuudet ja työttömyyttä.Työttömyyden kustannukset revitään aineellista tuottavaa työtä tekevien duunarien ja yrittäjien
selkänahasta. Oman ja vanhojen työntekijöitten turvallisuuden vuoksi yrittäjät alkoivat teettää mahdollisimman suuren osan alihankintoina ulkomailla. Suurisieluiset hölmöt ovat unohtaneet tärkeimmän tosiasian; Yrittäjä ei koskaan aiheettomasti irtisano ketään. Silti se voi olla rangaistavaa.
Randellin ihmettely on aiheellinen. Mutta niin kauan kuin työllistäminen on lähinnä murhan jälkeen ankarimmin sanktiotu teko,ja kuten valtakunnan syyttäjä Matti Kuusimäki sanoi; " Korkein oikeus ja suuri osa tuomarikuntaa on vajonnut hampparilauman tasolle" ja kun näillä on laillisen oikeus tuhota työllistämiseen syyllistyneen kansalaisen talous - ja ovat niin tehneet - on hyvin ymmärrettävää, että yrittäjät vieroksuvat sitä. Voidaanko sanoa, että kauniit ja suurisieluiset työsuhdeturvalait ovat suurin onnettomuus joka suomen kansaa on kohdannut jatkosodan jälkeen.