Linja-autoliitto ajaa suurten jäsenyritystensä etua, ei kuntien eikä pienten bussiyrittäjien

Linja-autoliitto sai juhannuksen alusviikolla runsaasti mediahuomiota kannanotollaan, jossa väitettiin, että kuntien rahoitusvastuu joukkoliikenteestä moninkertaistuu, jos ja kun bussiliikennettä ryhdytään kaupunkiseuduilla järjestämään ns. toimivaltaisten viranomaisten suunnittelemana, kilpailuttamana ja hallinnoimana. Linja-autoliitto haluaisi säilyttää nykyisen linjalupiin eli linja-autoyrittäjien reiteille hakemiin yksinoikeuksiin perustuvan liikennöintimallin. Nykyisessä mallissa linjan yksinoikeuden saanut liikennöitsijä yksin määrittelee joukkoliikennepalvelun niin reiteiltään, aikatauluiltaan, kalustoltaan kuin hinnoiltaankin.

Linja-autoliiton toiminnan tavoitteena näyttää olevan pääsääntöisesti vain ajaa niiden liikennöitsijäjäseniensä etuja, joilla on jo nyt hallussaan yksinoikeus. Järjestön kannanotto on tämän toimintatarkoituksen mukainen ja jatkoa Linja-autoliiton voimakkaalle päättäjien, median ja virkamiesten lobbaamiselle. Valtion, kuntien tai matkustajien edun kanssa kannanotolla ei sen sijaan ole tekemistä. Linja-autoliiton kanta syrjii myös pienempien bussiyrittäjien asemaa, koska suurten yksinoikeuksiin perustuvassa mallissa pienillä yrityksillä ei ole edes mahdollisuutta tarjota palvelujaan yksinoikeusfirmojen alueilla.

Joukkoliikenteen uudet järjestämisen mallit

EU:n joukkoliikennettä koskeva palvelusopimisasetus (PSA) ja sen mukainen kansallinen joukkoliikennelaki muuttavat joukkoliikenteen järjestämismalleja Suomessa. PSA:n mukaan Suomessakaan ei siirtymäajan jälkeen enää voida antaa yksinoikeuksia yhtiöille ilman kilpailutusta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa joukkoliikennettä tullaan järjestämään kahdella tavalla:

1) Tilaaja-tuottaja-malli:

Kaupunkiseutujen paikallisliikenne ja työssäkäynti- ja koululaisliikenne päästään suunnittelemaan puhtaalta pöydältä järkevinä kokonaisuuksia ilman eri yhtiöiden reviirirajoja. Samalla joukkoliikennettä voidaan suunnitella yhdessä kaavoituksen ja muun liikennesuunnittelun kanssa. Viranomaisen suunnittelemaa joukkoliikennettä pääsevät kilpailun kautta ajamaan myös pienet liikennöitsijät, kunhan tarjolla on myös yksittäisiä reittejä käsittäviä kilpailutuskohteita.

2) Reittiliikennelupamalli:

Kaupunkiseutujen välinen liikenne eli kaukoliikenne järjestetään aidosti markkinaehtoisesti. Kaukobussiliikenteeseen tämä toimintatapa sopii hyvin, sillä se ei tarvitse taloudellista tukea. Nykyisten yksinoikeuksien poistuessa mahdollistuvat uudet reitti-, hinnoittelu- ja palveluinnovaatiot, kuten markkinoille hiljan tulleet ns. halpabussit (Onnibussi) ovat osoittaneet.

Matkustajille parempaa palvelua kustannustehokkaammin

Linja-autoliitto väittää, että tilaaja-tuottaja-malli nostaa yhteiskunnan kustannuksia merkittävästi. Tämä ei pidä paikkaansa. Nykyisin valtio ja kunnat tukevat yksinoikeudella ajavia yrityksiä seutulipputuen kautta. Jatkossa sama raha käytetään tilaaja-tuottaja-mallissa niiden vuorojen ostoon, joiden lipputulot eivät kata liikennöintikustannuksia. Palvelutason parantaminen kasvattaa toki kustannuksia, mutta tilaajan tietoisesti valitsemana.

On totta, että joukkoliikenneviranomaiset joutuvat vastaamaan suunnittelusta. Tämä ei kuitenkaan vaadi suuria henkilöresursseja. Tuorein esimerkki on Kouvola. Kaupungin joukkoliikennesuunnittelijasta on kustannuksensa, mutta säästöt joukkoliikenteen kustannuksissa ovat suuremmat. Eri yritysten päällekkäinen suunnittelu poistuu. Syntyy paremmin toimiva palveluverkko, ja joukkoliikenteen käyttö kasvaa. Matkustajien tyytyväisyyttä osoittaa kausilippujen myynnin 80 %:n kasvu kolmessa vuodessa.

Monissa kaupungeissa muutokseen vaadittavat resursoinnit on jo tehty. Lippu- ja informaatiojärjestelmien osalta kaupunkien kannattaa tehdä yhteistyötä, jolloin kustannukset laskevat entisestään verrattuna nykymalliin, jossa eri kaupungeissa bussiyritykset ylläpitävät omia järjestelmiään.

Matkustajien kuuleminen liikennepolitiikan keskiöön

Suomen Liikenneliitto SuLi ry on yleisesti huolissaan siitä, että valtakunnallisia ja kunnallisia liikenneasioita suunnitellaan ja toteutetaan liiaksi ilman matkustajien kuulemista. Tilanne on nurinkurinen: matkustajat maksavat palvelusta ja mahdollistavat koko joukkoliikennealan yritystoiminnan, mutta eivät monestikaan pääse liikennöitsijäyritysten tavoin neuvottelupöytään osalliseksi.

Nykyisen hallituksen aikana tilanne on valtakunnan tasolla kohentunut huomattavasti. Tästä Suomen Liikenneliitto kiittää erityisesti liikenne- ja viestintäministeriä ja matkustajanäkökulman huomioinnin agendalleen ottaneita muutamia ministeriön virkamiehiä. Tilanne ei ole kuitenkaan vielä kaikin osin tyydyttävä.

Matkustajanäkökulma olisi SuLi:n mielestä huomioitava aina, kun joukkoliikenneasioista päätetään - niin kunnan kuin valtakunnankin tasolla.