Sopimuskohteen määrittely kansaivälisessä kaupassa

09.02.2010 | kommentit 1

Kansainvälisellä kaupalla tarkoitetaan tässä yhteydessä tavaran tai tuotteiden vaihtoa eri maiden kesken ilman mitään suurempia esteitä ja

monelle kuluttajalle kansainvälinen kauppa on osa arkipäivää ilman mitään suurempia ongelmia. Kansainvälistä kauppaa harjoittavat yritykset ja juristit eivät kumminkaan lukisi yllä olevaa väittämää vaatimatta tarkennusta. Saumattoman kaupankäynnin takana on usein tarkoin laaditut sopimukset, jotka ohjaavat kaupan osapuolten käyttäytymistä siten, että suuremmat riskit vältettäisiin. Näin ollen kansainvälinen kauppa edellyttääkin tarkkuutta, kansainvälisen lainsäädännön osaamista sekä usein lähes aukotonta asioiden sopimista osapuolten välillä, joiden kaupankäyntikulttuurit saattavat olla toisistaan aivan erilaiset.

Usein kumminkin syntyy tilanteita, jolloin kansainvälisen kaupan osapuolten intressit yhteispelin pelaamiseen muuttuvat kuten hintojen laskiessa tai toimitusaikojen muuttuessa. Tällöin ”huonosta” sopimuksesta eron pääsy kuulostaa houkuttelevalta. Tällaisissa tilanteissa sopimus, jota ei ole laadittu tarkkuudella ja riskit huomioiden, saattaa tulla hyvinkin kalliiksi.

Sopimuskohteen määrittely osana kokonaisuutta

Yksi suurimmista kansainvälisiin sopimuksiin liittyvistä ongelmista johtuu puutteellisesta sopimuskohteen määrittelystä – mitä siis ostetaan tai myydään. Puutteellinen sopimuksen kohteen määrittely tilanteessa, jossa toinen osapuoli ei ole tuttu tai jos tilaus on kertaluonteinen, on erityisen riskialtis toimitus ja altis tuote-ongelmille. Tällöin toimitettu tilaus ei aina olekaan sitä mitä sen oletettiin olevan tai tilaus myöhästyy, koska sopimus koetaan epätarkaksi. Kun asiaa lähdetään purkamaan kauppasopimuksessa esitetyllä tavalla, puutteellisesta sopimuskohteen määrittelystä ei ainakaan ole hyötyä vaan ostajan täytyy usein tyytyä tuotteeseen, joka ei täysin vastaa odotuksia tai jonka jälleenmyynti arvo on muuttunut. Tällaisessa tilanteessa ostaja saattaa huomata, että huomattavasti parempaa tuotetta ja ehkä myös paremmalla hinnalla olisi

saattanut saada myös muualta, mutta ei pysty purkamaan kauppasopimusta ilman vahingonkorvausvaatimuksia, jotka kansainvälisessä kaupassa ovat usein erityisen korkeita.

Yleisesti ottaen sopimuksen kohteen määrittely kansainvälisessä kaupassa riippuu siitä mistä ja miten tavaraa tai tuotetta ostetaan ja milloin omistusoikeus ja muut riskit siirtyvät ostajalle. Kansainvälisessä kaupassa on erittäin tärkeää, että sopimukset laaditaan ammattitaidolla, koska kansainvälisessä kaupassa käytetty lainsäädäntö on monimutkaista. Sopimusosapuolten tulee määritellä sopimuksen kohde niin selkeästi ja yksiselitteisesti kuin mahdollista suhteessa siihen millainen sopimus on kyseessä. Tärkeää on myös se, ettei keskeisistä asioista ole sovittu sopimuksessa ristiriitaisesti tai muuten epämääräisesti.

Kansainvälisessä kaupassa tavaraa tai tuotteita saatetaan ostaa suoraan tuottajalta tai jälleenmyyjältä harkinnan ja sopimusneuvottelujen jälkeen tai hyvinkin nopeasti ”ketjussa”, jolloin ostajan täytyy luottaa myyjän sanaan tuotteesta, tuotteen määrästä ja laadusta ja määritellä riskit voimassaolevan sopimuksen ja hinnan mukaisesti. ”Ketjussa” ostettu tuote saattaa olla irtolastissa kuljetettua paljoustavaraa, jota ostaja ei ole voinut nähdä ostohetkellä. Näin menetellään usein raaka-aineiden kuten viljan, kahvin ja papujen yms. kansainvälisessä kaupassa. Ostaja saattaa tietää tavaraa kuljettavan laivan nimen, toimituspäivän ja että tilattu tuote on saapumassa. Tällaisessa tilanteessa sopimuksen kohteen määritys liittyen esimerkiksi laatuun ja määrään on tärkeää, mutta ei niin tärkeä tekijä kuin vastaukset siihen, että milloin toimitukseen liittyvät riskit ja omistusoikeus siirtyvät ostajalta myyjälle, ovatko vakuutukset kunnossa ja milloin toimitus saapuu. Nämä asiat taas riippuvat siitä millainen sopimus kauppaa sanelee. Kansainvälisessä kaupassa käytetään pääsääntöisesti Incoterms - toimituslausekkeita kuten CIF (cost, insurance, freight) ja FOB (free on board) riskien kartoittamiseksi ja ennakolliseksi sopimiseksi. Toimitusehdoilla sovitaan miten sopimukseen liittyvät toimitukselliset riskit siirtyvät myyjältä ostajalle. Riskin siirtymiseen ei kuitenkaan ole näin yksiselitteistä vaan sen määrittäminen riippuu miltä osin esimerkiksi Incoterms -toimituslausekkeet on laadittu osaksi sopimusta, jos ollenkaan. Incoterms -toimituslausekkeet eivät myöskään ole “lakia” vaan sovintomenettelyissä näiden katsotaan olevan myyntiin liittyvää kauppasopimustasopimusta eli muun muassa se, että kenellä on omistusoikeus tavaroihin ja tuotteisiin ja onko tavaroita ja tuotteista jo maksettu. Incoterms -toimituslausekkeet ja muut standardit helpottavat kaupankäyntiä tilanteissa, jossa osapuolet tulevat eri lain piireistä ja eri kauppakulttuureista riskien ja velvollisuuksien kartoittamiseen osana kauppasopimusta.

Valmiista sopimuksista, jotka soveltuvat kansainvälisessä kaupassa käytettäviksi ja jotka huomioi kuljetustavan ja siihen liittyvät riskit, kannattaa käyttää, jos se palvelee osapuolten tarpeita. Merellä kuljetettavasta tuotteissa ja tavaroissa ex-ship sopimusta ei tule käyttää, jos osapuolet haluavat myyjän olevan vastuussa riskeistä vain lastaukseen asti tai FOB -sopimusta ketjuostoissa merellä, jos on tarkoitus, että myyjä hankkii vakuutuksen lähettämilleen tavaroille. Ketjuostoissa ostaja ei päänsääntöisesti pysty tarkistamaan ostetun tavaran laatua ja määrää, joten on parempi käyttää sopimusta, joka vaatii myyjän hankkimaan vakuutuksen kuten esimerkiksi CIF -toimituslausekkeeseen perustuvassa sopimuksessa. On erittäin tärkeää tietää millaista sopimusta tulisi käyttää missäkin eri tilanteissa ja kuinka paljon sitä voidaan muuttaa kuitenkaan sopimuksen termien (kuten esimerkiksi Incoterms -toimitusehtojen) menettämättä niiden laillista merkitystä.

Sopimuskohteen riittävä määrittely

Kansainväliseen kauppaan liittyvät riskit ovat huomattavat varsinkin silloin, kun puhutaan isoista tuote-eristä, isoista rahamääristä ja jälleenmyynnistä. Riskien hallintaan on hyvä paneutua etenkin sopimusta laadittaessa tai viimeistään ennen sen allekirjoittamista. Kaupan osapuolten tulisi ennen kauppaa tietää mitä he haluavat, mistä haluavat ja millä riskillä haluavat. Osapuolten tulisi huomioida ennen kauppaan ryhdyttäessä muun muassa:

• Mikä on kaupan luonne? Onko kyse yksittäisestä ostoksesta vai pitkäaikainen sopimus?

• Missä, miten ja mihin tuote on lastattu ja onko sopimuksen kohde selvästi yksilöity (tekniset ja toiminnalliset tiedot, hinnastot, kuvat, piirustukset ja niin edelleen)?

• Sovelletaanko sopimukseen kansainvälisiä kauppasääntöjä kuten Incoterms -toimituslausekkeita?

• Onko muut tarvittavat asiakirjat saatavilla kuten vakuutus- ja rahtikirjat?

• Onko määrä, koko ja laatu määritelty?

• Mitä hintaan sisältyy?

• Milloin omistusoikeus ja riskit siirtyvät ostajalle?

• Perustuuko myynti tilaukseen vai tarjoukseen?

• Miten toimitaan riitatilanteissa ja silloin kun tuote ei vastaa sopimuksen kohdetta?

• Koostuuko sopimus monista osista kuten merirahtaussopimuksesta ja niin edelleen?

• Mitä lakia sopimukseen sovelletaan?

Sopimuskohteen riittävä määrittely riippuu hyvin paljon siitä millaisesta kaupasta ja sopimuksesta on kyse ja miten tuote kuljetetaan. Sen takia kansainvälisessä kaupassa tarvittavat asiakirjat on hyvä laatia ammattitaidolla. Aina ei voi sopimuksen kohdetta määritellä niin tarkasti etteikö ongelmia syntyisi. Tällöin tulee huomioida vakuutuksen tärkeys ja milloin ostaja voi kieltäytyä ottamasta vastaan lastattua tuotetta tai tavaraa.

__________

Kirjoittaja toimii Asianajotoimisto Legistum Oy:n kansainvälisen kauppa- ja sopimusoikeuden asiantuntijana.

Minna Harju
lakimies