Suomi tarvitsee menestyviä yrittäjiä. Tämä hallitusohjelmaankin kirjattu lause on kuultu monta kertaa ennenkin ja saattaa kuulostaa kliseeltä mutta on silti täyttä totta. Suomen hyvinvoinnin taustalla ovat yrittäjät ja yritykset, jotka menestyvät, luovat uusia työpaikkoja, innovoivat, kasvavat ja kansainvälistyvät. Siksi hallituksen tavoitteena on luoda Suomeen maailman parhaat edellytykset yritystoiminnalle ja etenkin korkean osaamisen ja liiketoiminnan harjoittamiselle.

Tavoitetaso on siis korkealla, ja niin pitää ollakin, koska jo nyt yrittäjyysympäristömme on varsin hyvässä kunnossa. Silti tulevaisuus on haasteellinen. Yksi keskeisimmistä yrittäjyyspolitiikan kysymyksistä on suomalaisten vähäinen halukkuus ryhtyä yrittäjäksi. Tämä on tietyllä tavalla myös paradoksi, sillä suomalaisten asenteet yrittäjyyttä kohtaan sinänsä ovat myönteiset, myös kansainvälisessä vertailussa. Kuitenkin valmius yrittäjyyden varsinaiseen aloittamiseen on alhaisempi kuin useimmissa Euroopan maissa. Siis aivan liian harvoin myönteiset asenteet johtavat konkreettiseen yrittäjyyteen. Erityisen paljon työtä on akateemisen yrittäjyyden aktivoinnissa. Kaikki tunnemme myös yrittäjiemme nykyisen ikärakenteen ja siitä seuraavan tarpeen löytää maahamme uusia yrittäjiä ja uusiutuvaa yritystoimintaa.

Tunnettuja haasteita ovat myös kasvuhakuisten yritysten turhan vähäinen määrä kaikissa yritysten kokoluokissa, sekä suoraa vientiä harjoittavien pk-yritysten alhainen määrä.

Taloudellisen toimintaympäristön epävarmuus kasvattaa edelleen yrityspolitiikan haasteellisuutta. Kääntyykö orastanut kasvu uudelleen taantumaksi, ja loppuuko kysyntä vientimarkkinoilla? Jos näin käy, olisi sillä suora vaikutus mahdollisuuksiimme synnyttää uusia kansainvälistyviä kasvuyrityksiä ainakin lyhyellä tähtäimellä. Myös omat valtiontalouden säästötoimemme asettavat rajoitteita yrittäjyyspolitiikan välineistöön. Kuluttajien luottamus omaan talouteensa tai sen puute vaikuttaa nopeasti etenkin palveluyritysten toimintaan.

Hallituksen ohjelma tehtiin hyvin tietoisina siitä, että valtion menoja on vähennettävä. Monien mielestä päätettyjen leikkausten määrä oli jopa liian pieni. Kun lisäksi euro-alueenkaan kriisi ei ole mihinkään kadonnut, epävarmuus on pikemminkin lisääntynyt kuin vähentynyt. Se, että hallitusohjelmaan on kirjattu aikomus tarkistaa säännöllisesti säästötarvetta, onkin tätä taustaa vasten hyvin harkittu.

Tämä kaikki tarkoittaa kuitenkin sitä, että tämän hallituksen aikana rahaa ei ole tuhlattavaksi asti, mutta valtion tulojen vähennyksiinkään ei ole mahdollisuuksia.

Vaikka yrityspolitiikan välineistöä joudutaankin karsimaan, on silti kyettävä uusiin avauksiin. Uusien innovaatioiden syntyminen on tässä tilanteessa entistäkin tärkeämpää. Siksi pidän edelleen tärkeänä t&k –verokannustimen selvittämistä hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti, ja selvityksen jälkeen sen kiireellistä käyttöönottoa. Sen avulla voisi olla mahdollista moninkertaistaa etenkin pienten yritysten harjoittama innovaatio- ja tuotekehitystoiminta nykyiseen verrattuna.

Yrityspolitiikan välineistöä karsitaan etenkin yritystuista. Näille leikkauksille ei ollut vaihtoehtoja, vaikka yritystuista julkisuudessa käyty keskustelu onkin sisältänyt luvattoman paljon vääriä väitteitä tuista ja niiden myöntämisperiaatteista. Leikkaukset kohdistuvat kaikkiin TEM:n tukimuotoihin ja jo ensi vuodesta alkaen. Käsitykseni kuitenkin on, etteivät nyt päätetyt leikkaukset vaaranna tukijärjestelmää eivätkä esimerkiksi Suomen t&k-menojen tavoitetasoa. Meidän on vain kyettävä suuntaamaan tuet entistä tarkemmin ja entistä paremmin tuottaviin kohteisiin.

Myös yrityspalvelujen kehittäminen jatkuu. Järjestelmää viedään edelleen eteenpäin yhden luukun palvelun suuntaan. Ongelmana tässä on, että palvelujärjestelmää pidetään monimutkaisena, mutta toisaalta yritykset haluavat – ja usein myös tarvitsevat – räätälöityä, juuri heidän tapaukseensa ja ongelmaansa suunnattavaa palvelua. Onko näiden yhteen sovittaminen mahdoton yhtälö? Ainakin se on vaikeaa, mutta uskon, että TEM-konsernin työ asiakkuuksien kehittämiseksi sekä konsernin toimijoiden tiiviimpi yhteistyö tulevat jatkossa selkiyttämään ”palveluviidakkoa” yritysten suuntaan. Toki samalla on, jo säästöjenkin vuoksi, perattava tuki- ja palvelukenttää päällekkäisyyksistä, ja muutenkin virtaviivaistettava ja tehostettava toimintaa.

Kuten sanottu, hyvinvoinnin ylläpitämiseksi Suomi tarvitsee edelleenkin uusia, rohkeita ja menestyviä yrittäjiä. Hyvinvointi perustuu nimenomaan yrittäjyyteen ja työntekoon. Näihin hallitus haluaa kannustaa, ja omilla toimenpiteillään luoda parhaimmat mahdolliset edellytykset.

Jyri Häkämies
elinkeinoministeri