Tulevaisuuden liiketoimintamahdollisuuksien määrittelyssä haasteena on tunnistaa merkittävimmät trendit sekä mahdollisista muutoksista kertovat heikot signaalit (vasta käynnistymässä olevat trendit) ja villit kortit (erilaiset yllätykset ja epäjatkuvuudet).

Megatrendit ovat globaaleja muutosprosesseja/trendejä, jotka vaikuttavat kaikkialla. Gigatrendit ovat megatrendien taustalla olevia ajureita (eräänlaisia ”perimmäisiä syitä”), jotka muuttuvat erittäin hitaasti. Megatrendit puolestaan aiheuttavat kansallisia, seudullisia, alueellisia ja paikallisia trendejä, jotka voivat olla erilaisia ja jopa toisilleen vastakohtaisia: yksi ja sama megatrendi voi siis aiheuttaa kasvua tai laskua erilaisissa asioissa eri alueilla. Esimerkiksi Kiinailmiö (megatrendi) aiheuttaa teollistumista Aasiassa (trendi) ja palveluvaltaistumista (trendi) läntisissä teollisuusmaissa (ja silti läntisissä teollisuusmaissakin voi olla alueita, jotka teollistuvat (valtioiden ja alueiden sisäisiä trendejä). Trendejä voidaan tarkastella myös eri toimialojen, kuten esimerkiksi metsäsektorin ja viestintäalan näkökulmasta.

Gigatrendit, megatrendit ja trendit kertovat siitä, mihin suuntaan toimintaympäristö ja toimialat ovat kehittymässä (toimintaympäristön ja/tai toimialan muutossuunnan). Mutta myös giga- ja megatrendit muuttuvat. Teesi synnyttää antiteesin – ja trendi synnyttää antitrendin (vastavoiman) ja tästä konfliktista/ristiriidasta syntyy aikanaan kolmas eli uusi (synteesi). Näitä ”kolmansia” (aluksi vain heikkona signaalina näyttäytyviä mahdollisuuksia) kutsutaan metatrendeiksi. Metatrendit voivat kasvaessaan ja kehittyessään muuttaa giga- ja megatrendejä.

Tässä artikkelissa esitellään joitakin (meta-, giga- ja mega)trendejä, joiden varaan voidaan kehittää uutta kansainvälistä kasvuyrittäjyyttä: kuudes aalto, systeeminen muutos, biokausi, ubinetti, blogalisaatio, hybriditalous ja x-klusterit (eli hullunkuriset perheet).

Kuudes aalto. Venäläisen taloustieteilijän Nikolai Kondratieffin (1892–1938) mukaan teknologian ja talouden historiaa luonnehtivat pitkät aallot, joiden pituus on 50 – 70 vuotta. Taloudellinen nousukausi alkaa uudesta teknologisesta innovaatiosta, jonka vaikutus aikanaan sammuu, jolloin talous suistuu lamaan, kunnes uusi innovaatio saa taas aikaan uuden taloudellisen kasvun. Merkittävimpiä murroskohtia ovat tähän mennessä olleet höyrykone (1780-luvulla), rautatiet (1840-luvulla), sähkö ja polttomoottori sekä kemianteollisuus (1890-luvulla), transistoriteknologia, viihde-elektroniikka, radio ja tv (1950-luvulla) sekä mikrotietokoneiden laajamittainen käyttö, tietoverkot, ohjelmat (1990-luvulla). Viime vuosina on noussut keskusteluun Kondratieffin kuudes aalto (2010 – 2050), jonka merkittävin ero viidenteen on se, että raaka-aineiden ja energian hinnat ovat nousussa, eikä nykyisellä teknologialla voida enää niiden hintaa laskea. Esimerkiksi kuparista on jo tullut niin arvokasta, että varkaat varastavat sitä patsaista, katoilta ja maakaapelista. Siksi kilpailukyvyn keskiöön ovat nousemassa niukkuuden teknologiat, joilla tuotetaan ratkaisuja ihmiskunnan suuriin ongelmiin ja hyvinvointiin. Kestävän työllistävän kasvun avaintrendejä ovat muun muassa ilmastonmuutos, väestönkasvu, biodiversiteetin köyhtyminen, ruoka, energia, terveys, koulutus, hyvä hallinto, uudet raaka-aineet jne. Vastaavasti nousevia teknologioita ovat muun muassa ympäristö-, nano- ja bioteknologia sekä terveydenhuoltoon ja opetukseen liittyvät teknologiat. Kestävää työllistävää kasvua voidaan kehittää niin, että ensin määritellään ihmiskunnan hankalimmat ongelmat: jos kykenet tarjoamaan niihin ratkaisuja, niin olet kehittänyt kestävän innovaation ja kasvukykyisen busineksen.

Systeeminen muutos lineaarisesta epälineaariseen. Perinteisesti on ollut kaksi kilpailukyvyn tekijää: resurssien lisääminen ja tehokkuuden kasvattaminen. Suomella on harvassa asiassa mahdollisuus kilpailla resurssien koolla. Siksi painopiste on ollut tuottavuuden ja tehokkuuden kasvussa. Tuottavuuden kehittäminen on perinteisesti tapahtunut pienin askelin nykyistä parantamalla. Tämä tie näyttäisi nyt olevan loppuun kuljettu: ei ole enää helppoja ja halpoja tapoja kehittää nykyistä teknologiaa ja tuotantoa. Siksi muutoksen odotetaan tulevina vuosina olevan suurempaa ja nopeampaa (epälineaarista): tapahtuu radikaaleja innovaatioita ja syntyy uusia, radikaaleja teknologioita, jotka käynnistävät edellä kuvatun Kondratieffin kuudennen aallon uuden (kestävän työllistävän) kasvun syklin. Systeemisen muutoksen haasteena on uusi toimintakulttuuri. Yritysten ja kehittäjien on unohdettava perinteiset vahvuudet ja uskallettava ryhtyä uuteen. Esimerkiksi jos laivanrakentajat voisivat unohtaa meren ja laivat, niin tulevaisuuden tuotteita voisivat laivojen sijaan olla kaupungit, energialaitokset, tehtaat jne. Tällä tavalla laivanrakennuksesta tulee ensin vesirakentamista – ja vesirakentamisesta edelleen ”minkä tahansa rakentamista mihin tahansa”.

Hullunkuriset perheet. Nykyinen innovaatiojärjestelmämme on lineaarinen: enemmän samaa vähemmällä. Tämän kehittämisen ytimessä ovat alueelliset ja kansalliset klusterit, joihin on kerätty kaikki saman toimialan yritykset. Näistä kaikki samalla tavalla ajattelevat yhteen keräävistä kärkiklustereista ei kuitenkaan ole apua, jos tarkoituksenamme on keksiä uutta ja luopua vanhasta. Systeemistä muutosta ja radikaaleja innovaatioita varten tarvitsemme ”hullunkurisia perheitä”, jotka yhdistävät saman toimialan sijaan pikemminkin ääripäitä, kuten esimerkiksi Koneen ja Marimekon (tai Stora Enson ja Sorin Sirkuksen). Tuloksena on uusia tuotteita ja innovaatioita perinteisten alojen rajapinnoissa (esimerkiksi Marimekon sisustamat Koneen hissit). Tällaisilla eri aloja törmäyttävillä X-klustereilla edistetään harkittua sattumaa ja luovaa tuhoa. Niiden avulla voidaan löytää uusia vahvuuksia perinteisille klustereille sekä kehittää täysin uusia toimialoja ja tuotteita.

Biokausi. Kehittymässä on myös biokausi (rauta-, kivi- ja pronssikauden tapaan). Olemme siirtymässä yhteiskuntaan, jossa muun muassa niukentumisen ja kestävän kehityksen vuoksi kaikki se, mikä on mahdollista tehdä bioraaka-aineista, myös tehdään niistä. Jotta metsäteollisuus kykenisi kasvamaan biotaloudeksi, sen pitäisi kyetä hetkeksi unohtamaan paperi, puu ja jopa teollisuus. Sen jälkeen myös metsäteollisuus voisi valmistaa mistä tahansa bioraaka-aineesta mitä tahansa: kaasua, nestettä, kuitua, massaa, molekyylejä, energiaa. Tulevaisuuden navetoissa kasvaa keinolihaa, herätyskellot saavat poikasia, kännykät ovat kompostoitavia ja monenlaisia kulutustavaroita (kuten esimerkiksi tuoleja, matkapuhelimia ja vaatteita) printataan biomateriaaleista ja kasvatetaan siemenistä ja kantasoluista. Tai pääpaino voi olla tulevaisuuden metsäpalveluissa: jos minulla olisi metsää, niin rakentaisin portaalin, jonka avulla vuokraisin jokaisen näreen 10 eurolla kuussa jollekin keskieurooppalaiselle luontoaktivistille henkilökohtaiseksi hiilinieluksi.

Ubinetti. Internet puolestaan on astumassa ulos tietokoneista ja matkapuhelimista niin, että samaa teknologiaa sovelletaan kaikenlaisiin arjen esineisiin: huonekaluihin, kodinkoneisiin, rakennuksiin, muuhun infrastruktuuriin, vaatteisiin, pakkauksiin, autoihin jne. Tämän trendin seurauksena tulevaisuuden pakkaukset helpottavat elämää hoitamalla asiat ihmisten puolesta. Pakkaus tunnistaa kuka sitä käyttää ja valmistaa käyttäjälleen henkilökohtaista sisältöä; esimerkiksi käyttöohjeita, diagnooseja yms. Vastaavasti älykkään kodin design on virtuaalinen: tapettien värit, valaistus, äänet ja tuoksut ovat säädeltävissä. Huonekalut, lattia, jääkaappi, pakkaukset ja vaatteet kommunikoivat keskenään ja sisältävät palvelujärjestelmiä. Jääkaappi voi tehdä inventaarion ja kertoa lähikaupan päivän tarjoukset. Perheen jäsenet voivat asua eri puolilla maailmaa, mutta syödä silti illallisen ”yhdessä” ruokailuhuoneen seinän kokoisten näyttöjen avulla. Asunnon intranetissa on online Lifebook elämänhallinnan kalenterina – ja henkilökohtainen virtuaalikonsultti Erik selaimena. Erik auttaa kaikessa mitä ihminen tarvitsee ja voi puhua minkä tahansa laitteen (tai pakkauksen) kautta missä vain. Tällä tavalla Internetistä kehittyy Ubinetti, kaikkialla läsnä oleva pilvipalvelu. Esimerkiksi Nokia voisi olla Ubinetin edelläkävijä, jos se kykenisi hetkeksi unohtamaan matkapuhelimet ja pohtimaan mihin kaikkeen mobiiliosaamista voidaan soveltaa: huonekaluihin, vaatteisiin, kodinkoneisiin, pakkauksiin jne.

Blogalisaatio. Viime vuosikymmenien aikana on tapahtunut teknologinen murros, joka muutti perinpohjaisesti median ja viestinnän. Nyt tämä murros on saavuttamassa muun talouden: media ja viestintä eivät ole enää jokin erillinen toimiala, vaan rakenne ja toimintaympäristö, jossa kaikki muu tapahtuu. Sosiaalinen media on arkipäiväistymässä ja muovautumassa tuotantorakenteeksi. Kansainväliseen keskusteluun on noussut uusia tekemisen tapaan liittyviä käsitteitä, kuten collaboration, co-production, crowd sourcing, cloud computing, augmented reality. Myös pelit siirtyvät viihdeteollisuudesta kokonaisuuden hallinnan ja johtamisen välineiksi. Blogalisaation seurauksena kaupungintalot, poliisi, sanomalehdet ja kauppahuoneistot siirtyvät Second lifeen, Habbo Hotelliin ja Facebookiin yms. virtuaalimaailmoihin, joissa ihmisetkin ovat. Samalla nämä virtuaaliyhteisöt ”vakavoituvat” ja arkistuvat. Myös tulevaisuuden yritykset muistuttavat itseorganisoituvaa sosiaalista mediaa, joka tarjoaa uniikkeja ratkaisuja asiakkaiden yksilöllisiin tarpeisiin. Esimerkiksi jos haluaisin asua järven rannalla, niin kirjoittaisin tämän tarpeen portaaliin. Sieltä minulle tarjottaisiin tontteja, talopaketteja, urakkatarjouksia jne. Kun olen tyytyväinen laatuun ja hintaan niin painan send – jonka jälkeen projekti käynnistyy. Siihen osallistuvat yritykset eivät ole ehkä koskaan aiemmin toimineet yhdessä – eikä juuri tällaista palvelua ollut kenenkään ”hyllyssä” valmiina. Uniikki ratkaisu rakentui asiakkaan tarpeista lähtien.

Hybriditalous. Edellä esitettyä osallistavaa ja joukkoistavaa tulevaisuuden liiketoimintaosaamista voidaan kutsua myös hybriditaloudeksi, joka yhdistää globaalia pörssitaloutta ja vaihdantataloutta (ihmiseltä ihmiselle palveluita ja itse tekemistä) sosiaalisen median avulla (made in next door). Tämän trendiin seurauksena näemme tuotannon taas hajautuvan pienempiin yksiköihin. Myös ihmisistä, yksilöistä tulee tuottajia: esimerkiksi plustaloissa ihmiset tuottavat itse energiansa ja myyvät ylimääräisen energian kansalliseen verkkoon.

Olli Hietanen
Kirjoittaja on Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen varajohtaja ja Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan pysyvä asiantuntija