Olen kuulunut vuoden alusta alkaen Suomen Ekonomiliitto SEFEn hallitukseen. Olen tavannut tehtävässä paljon asialleen omistautuneita ihmisiä. Olen päässyt tutustumaan asioihin, joita en ole tullut ajatelleeksi koskaan työnantajana - enkä edes aviomiehenä. Yksi hyvä esimerkki on palkkakysymys ja varsinkin sukupuolisen eripalkkaisuuden taustat.

Viime kuussa julkistettu SEFE palkkatasotutkimus kertoi, että ekonominainen saa samanlaisella koulutuksella ja työkokemuksella edelleen selkeästi pienempää palkkaa kuin miespuolinen kollegansa. Eikä ero ole vastoin oletuksiani kaventunut palkkatasotutkimuksen 15-vuotisen historian kuluessa.

Nais- ja miesekonomien välinen selittämätön palkkaero on yksityisellä sektorilla noin 11 prosenttia ja valtiolla neljä prosenttia. Selittämättömällä palkkaerolla tarkoitetaan miesten ja naisten palkoissa olevia eroja, kun verrataan samanlaisissa tehtävissä ja samanlaisella pätevyydellä työskenteleviä miehiä ja naisia. Osaselitys selittämättömään palkkaeroon on se, että naiset pyytävät liian vähän palkkaa. Palkkaeron perusta syntyy usein jo työhönottovaiheessa. Naiset yksinkertaisesti pyytävät vähemmän palkkaa kuin miespuoliset kollegansa, eikä ero pienene ajan myötä. Naiset luottavat siihen, että hyvin tehty työ tuo palkankorotuksen tai ylennyksen. He ovat usein väärässä.

Mahdollisena keinona palkkaerojen tasoittamiseksi SEFEn edunvalvontajohtaja Lotta Savinko esittää Voice of Finlandista tuttua rekrytointimallia, jossa työnhaun ensimmäisessä vaiheessa hakijoista ei paljasteta kasvoja vaan pelkästään heidän soveltuvuutensa avoinna olevaan tehtävään. Hieno ja kannatettava idea Lotalta. Idea on hyvin kiinni ajan hengessä siinäkin suhteessa, että tosielämä alkaa ottaa enemmän vaikutteita tosi-teeveestä kuin päinvastoin. Pelkään kuitenkin, että työnantajat eivät ole valmiita aloittamaan rekrytointia mysteerilaatikkoja availemalla. Rekrytoinnissa on yhtä suuri merkitys persoonalla kuin osaamisella. Sopivin ohittaa usein parhaan. Ei Voice of Finlandiakaan lopulta voittanut paras laulaja, vaikka se oli lähtökohtaisesti formaatin idea. Kyllä kansa tietää. Eivät musiikin kuuntelijatkaan osta pelkkää ääntä, he ostavat artistin koko tarinan.

Naisten oman palkkakuopan kaivavat usein naiset itse. Tästä on hyvä esimerkki parin viikon päästä juostava perinteinen Naisten Kymppi, jossa miltei 20.000 naista kuntoilee yhdessä. Naisenergiaa, jonka piiriin miehiltä on pääsy kielletty. Kenen etua ajaa sukupuolisidonnaiset tapahtumat? Naisten Kymppi tekee tasa-arvolle yhtä paljon hallaa kuin Pörssiklubin kaltaiset herrakerhot. Kuntoilutapahtumassa naiset ovat asettaneet itse itselleen riman, mutta onko se oikealla tasolla. Mikseivät naiset vertaa tasoaan reilusti myös miehiin? Tiedän, että fysiologia asettaa reunaehdot: Miehillä on enemmän voimaa ja vauhtia, mutta kuntoilutapahtumassa kilpailukykyä olisi mahdollisuus verrata muillakin keinoin kuin aikaa tai matkaa mittaamalla.

Tasa-arvo ei ole tavoite. Se on lähtökohta. Toki yhdessä asiassa sallin pienen epätasa-arvon. Äitienpäivä on vuoden tärkein juhla. Sunnuntaina lippu on korkealla kaikkien äitien ja kaikkien ihanien suomalaisten naisten kunniaksi.

Juuso Enala
yrittäjä, asiantuntija