Lauantaina 14.3. Turun Messu- ja Kongressikeskuksessa järjestettiin Kiss My Ahven -paneeli, jossa huippukokki Aki Wahlman, maakuntahallituksen puheenjohtaja Ilkka Kanerva, VisitTurun markkinointipäällikkö Satu Hirvenoja ja yrittäjä, paikallisen matkailun puolestapuhuja Sanna Vauranoja (kirjoittaja) kohtasivat Saaristomeren ja hyvän ruuan äärellä. Tapahtuman tavoitteena oli löytää konkreettisia ideoita rakentaa saaristomatkailu ja varsinaissuomalainen ruoka menestystarinaksi. Tilaisuuden luotsina toimi elintarviketeollisuuden edustaja Anna Hakala.

Keskustelussa nousivat esiin tietysti tarinat. Suomalaiset toimivat edelleen usein asenteella, jossa vaikeneminen on kultaa. Niinpä omista hyvistä jutuista ei ole totuttu puhumaan, vaan odotetaan, että teot puhuvat puolestaan - meidät kyllä huomataan. 

Aki Wahlman peräänkuulutti ylpeyttä omasta ruokakulttuuristamme. Esimerkiksi Italiassa tytär saa mukaansa perheen ruokakirjan, jonka 10-15 bravuuria tyttären tulee osata kokata vaikka unissaan. Mekin voisimme olla enemmän tietoisia ja ylpeitä omista erikoisuuksistamme, esimerkiksi varhaisperunasta, kalasta, omien viljapeltojemme viljasta leivotusta leivästä, lähiraaka-aineista valmistetusta rosollista, juustoista, lampaasta jne. 

Monet muutoksethan alkavat nuorista. Itse toin esiin ruokakulttuurin juuruttamista kouluihin. Miksi ruokatunti ei voisi olla nimensä mukaisesti oppitunti, jonka aikana rauhoitutaan ruuan äärelle, opetellaan ruoka- ja käytöstapoja sekä perehdytään ruuan alkuperään ja valmistukseen. Tätä kautta ylpeyttä ja oman ruokaperinteen osaamista saataisiin lisää. 

Yleisökysymys kirvoitti keskustelun koulujen loma-ajoista. Suomen matkailukohteet sulkeutuvat pääosin elokuun alussa, kun koulut alkavat. Kotimarkkinoiden puuttuessa eivät yrittäjät uskalla pitää palveluita avoimena muutaman potentiaalisen ulkomaisen matkailijan vuoksi. Suomi siis lopettaa lomansa, kun Eurooppa jää lomalle. Samalla myös kesätyöntekijät lähtevät töistä, jolloin sesonkialoilla toimivien yritysten mahdollisuudet pitää palvelut avoimena huononevat. 

Michelintähtien tavoittelun sijaan sekä Wahlman että Hirvenoja pitivät tärkeänä intohimoa ja vahvaa palvelukulttuuria ravintoloissa ja matkailuyrityksissä ylipäätään. Ilkka Kanerva toi esiin verotuksen, joka nyt ajaa asiakkaat hakemaan halpaa juomaa lautoilta paikallisten ravintoloiden ja yritysten kustannuksella.

Omassa puheenvuorossani puhuin myös siitä, että matkailijalle eivät kuntarajat ole niin merkityksellisiä kuin meille asukkaille, vaan kiinnostavampaa on kohde ja sen palvelut. Matkoja ei siis voida myydä Paraisille, Rymättylään tai Somerolle vaan pikemmin saaristoon tai maaseudulle. 

Matkat myös pitää konseptoida mahdollisimman valmiiksi tuotteiksi eri kohdeyleisöille, esimerkiksi lapsiperheet, yritykset, aktiivilomailijat, hyvinvointimatkailijat, kulttuurilomat jne. Nyt matkailutarjonta on enemmän tuottajalähtöistä eli erikseen on mainittuna konsertit, festarit, urheilu. Asiakaslähtöisellä konseptoinnilla ja vahvoilla tarinoilla luotaisiin vielä selkeämpiä, houkuttelevia tuotteita kuluttajille tai yrityksille, mitä ikinä he kaipaavatkaan vahvaa myyntityötä unohtamatta. 

Loistava paneelikeskustelu kaikenkaikkiaan, josta juttua olisi riittänyt vielä toiseksi tunniksikin. Oli mukavaa olla mukana. Kiss My Ahven!