Törmään jatkuvasti tilanteisiin, joissa yritykset hakevat valmiita osaajia erilaisiin teknisiin ja päällikkötason tehtäviin. Yhteistä niille on, että työntekijän tulee osata useaa asiaa tai tekniikkaa yhtä aikaa. Teknisellä tasolla puhutaan esimerkiksi ns. FullStack-kehittäjistä, jotka hallitsevat koko ’pinon’ käyttöliittymästä aina servereiden ruuveihin asti. Päälliköiltä taas odotetaan sekä projektinhallintaa että teknistä osaamista.

Työelämän murros Suomessa on raaka tällä hetkellä. Nokia on jättänyt suuren haasteen Suomen teollisuuden päänvaivaksi. Työnkuvat suuressa yhtiössä ovat olleet enemmän tai vähemmän lokeroituja asiantuntijarooleja samalla kun managerit ovat pyörittäneet omia janakaavioitaan kaukana teknisen tiimin koodeista. Nokialta tulee paljon osaavaa kansainvälisissä ja suurissa operaatioissa koulittua väkeä, mutta tämän hetken teollisuudessa ei ole enää vastaavia rooleja tarjolla. Pienemmät organisaatiot edellyttävät asiantuntijoiltaan ja managereiltaan ns. useita hattuja yhtä aikaa, ja taipumista monenlaisiin tehtäviin. Usein rooleissa yhdistyy tekninen osaaminen ja organisointikyky - monesti vielä myynti.

Tämä ei suinkaan tarkoita, että teollisuus tekisi oikeita valintoja. Itse asiassa Suomen teollisuus on todella syvässä jamassa rekrytointiprosesseidensa suhteen. Oletetaan saatavan valmista työvoimaa välittömän laskutuksen käynnistämiseen, eikä uskalleta ottaa potentiaalisia tekijöitä perehtymään uudenlaiseen työnkuvaan. Rekrytoinnissa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota henkilöiden osaamiseen ja potentiaaliin kokonaisuutena. Pitäisi pyrkiä selvittämään, mitä kukakin pystyy tekemään pitkällä tähtäimellä firman hyväksi, eikä vain sitä, mitä kandidaatti osaa tänään.

Suutarille oppipoika