Suomessa ei toistaiseksi ole säännelty kuin kuluttajasaatavien perintäkuluista. Tähän on kuitenkin tulossa muutos, sillä Suomen hallitus on lokakuussa 2020 antanut esityksen perintälakiin (laki saatavien perinnästä) tulevasta väliaikaisesta muutoksesta koskien yrityssaatavien perintäkuluja.

Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2021 ja olla voimassa kesäkuun 2021 loppuun asti. Laissa rajoitettaisiin muun muassa yksittäisistä perintätoimista yritysvelalliselta veloitettavien kulujen määrää ja yritysvelallisen kokonaiskuluvastuun enimmäismäärää.

Tavoitteena talousvaikeuksissa olevien yritysten suojeleminen

Kuvatulla perintälain muutoksella lainsäätäjän tarkoituksena on helpottaa taloudellisissa vaikeuksissa olevien yritysten tilannetta. Koronavirusepidemian johdosta maksuvaikeuksiin joutuneita yrityksiä tullaan uudella perintälain muutoksella suojelemaan siltä, ettei laskujen ja velkojen maksun viivästymisestä aiheutuneet perintäkulut entisestään pahenna yritysten maksuvaikeuksia.

Onko kukaan ajatellut tässä muutoksessa velkojaa, joka perii erääntynyttä, selvää ja riidatonta saatavaansa? Kuka pitää velkojan edusta huolta? Miksi velkojan on kärsittävä seuraukset siitä, ettei ole saanut asiakkaaltaan laskusaatavalleen oikea-aikaista suoritusta?

Perintälakimiehen näkökulmasta katsottuna tämä lainsäätäjän hyvä tavoite ja tarkoitus ei täysin toteudu. Lakimuutoksen myötä maksuajat todennäköisesti pitenevät entisestään, kun velallisella ei ole enää yhtä suurta kannustinta maksaa laskujaan ajallaan. Velkojen maksaminen myöhässä on nimittäin velalliselle viimeistään 1.1.2021 jälkeen huomattavasti edullisempaan entiseen verrattuna.

Perintälakimiehen merkitys entistä suurempi

Saatavan perinnän ulkoistaminen on usein monelle yritykselle välttämätöntä, jotta turhilta luottotappioilta säästytään. Perintälakimiehellä on monesti tässä prosessissa merkittävä rooli.

Perintälakiin tulevan väliaikaisen muutoksen johdosta lakimiehen merkitys velkojalle on jatkossa kenties entistäkin suurempi. Lakimiehen avulla saatavat kotiutuvat usein nopeammalla aikataululla perinteiseen vapaaehtoiseen perintäprosessiin verrattuna. On oletettavaa, että lakimuutoksen myötä velkojat kääntyvät perintälakimiehen puoleen entistä useammin.

Perintälakiin väliaikaisesti tuleva yritysperinnän ”kulukatto” ei kuitenkaan tarkoita kattoa lakimiehen työtehtävien määrään. Lakimies tekee jatkossakin vähintään kaiken sen työn ja kaikki ne toimet, jotka hän tähänkin saakka on tehnyt päämiehensä edun ajamiseksi ja saatavan perimiseksi.

Nähtäväksi tosin jää, kuka perintälain muutoksen myötä maksaa perintälakimiehen työstään veloittaman palkkion, kun tätä työtä ei enää jatkossa voida täysin veloittaa laskunsa myöhässä maksavalta velalliselta.

Kristiina Hämäläinen, lakimies ja Samuli Tuomikoski lakiasiainjohtaja, Visma Legal